United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Talonpoikia hyöri edestakaisin ison pirtin ja aittojen sekä kellarien väliä, tuoden jälkimäisistä edelliseen yltäkyllin ravintoaineita. Hovilan vanhan, taitavan kokin Matleenan oli vastoin tahtoaan täytynyt ryhtyä ammattiinsa ja valmistaa noille "ryöväreille" herkkuruokia.
Mutta ennenkuin hän ennätti ryhtyä tähän epätoivoiseen tekoon, jonka tulos oli hyvinkin epätietoinen noin sitkeitä ja kaikenlaisiin taisteluihin hyvin tottuneita miehiä vastaan taistellessa, kuului ylhäältä valoaukosta pyypiiskun hieno vihellys. Miehet näyttivät hätkähtävän. Mutta vähän aikaa epäröityään vastasivat he merkkiin samalla tavalla.
»Teidän pitää ryhtyä sopiviin keinoihin, jotta ne vajavuudet tulevat jälleen täytetyiksi, majuri Dalgetty.» »Totta puhuen», vastasi soturi, »minun tuskin kannattanee sitä toimittaa, jolleivät jäljestäpäin saatavat lisäpalkkioni kohta muuttune maksettavaksi palkaksi.
Istuttuaan siinä itkusilmin jonkun aikaa, nousi hän ylös vakavalla päätöksellä ryhtyä oitis työhön eikä lakata siitä, ennen kuin voi tuoda Katrin kotiinsa ja sitten alottaa uutta elämätä. Hyvin kävikin.
"Turha se on; ei niihin kuitenkaan tarvitse tyytyä kenenkään, joka ei tahdo. Teidänkö nimet tähän pannaan alle?" "Kun nuo ei tuosta ? Pannoo voan!" Ukot lähtivät viemään kuulutusta kirkkoon ja sanomalehden konttoriin. Näyttivät olevan vähän niinkuin jotain vailla, kun eivät saaneet asiasta enemmän "tuumata", vaan piti niin äkkiä ryhtyä toimeen. Lähtiväthän kumminkin.
Silloin sanon, että syy, miksi en voinut ryhtyä tuomarintoimeen, oli se, että minun olisi pitänyt tuomita rangaistukseen niitä, joita minun oli rakastaminen niinkuin omaa isääni tai äitiäni tai veljeäni tai sisartani tai parasta ystävääni. Jos kuvailen, että isäni olisi tehnyt itsensä syypääksi semmoiseen tekoon, joka on laissa rangaistuksen alainen, niin en minä olisi voinut tuomita häntä.
"Pienenä poikana oli Mestari lähtenyt kotiseudultaan, eikä oikein tietty mihin hän oli joutunut. Nyt oli hän noin vuosi takaperin ilmestynyt kotikyläänsä takaisin ja hänestä näytti tulleen oikein kelpo mies. Varsinkin pystyi hän mihin työhön ikinä tahtoi, vahinko vain, ett'ei hän oikeastaan tahtonut ryhtyä mihinkään.
Tuo Vuoren tausta, Metsälammen tienoo, oli kruunun liikamaata, sen oli Jaakko poikasesta pitäin tiennyt. Juuri viimeisinä aikoina oli hän ruvennut miettimään, eikö sinne saisi mökin paikkaa ja olisiko siellä viljelykseen kelpaavaa maata. Hän oli nyt tarkastelun tehnyt ja semmoista oli hän löytänyt, jota halusi, ja nyt hän aikoi ryhtyä tuumasta toimeen.
He voisivat jättää heimolaiselämänsä, heidän hajonneet sukunsa voisivat yhtyä kansaksi, he voisivat ryhtyä rauhalliseen maanviljelykseen, sivistys orastaisi heidän joukossaan, syntyisi kouluja ja yliopistoja, tulisi mahdolliseksi taide, tiede, kaikki, mikä nyt antaa sisältöä meidän elämällemme.
Mutta tällä hetkellä oli pakko ryhtyä johonkin toimeen ja tämän miehen tuskan rinnalla kaikki omat tunteeni näyttivät niin mitättömiltä, että minun rauhattomuuteni melkein kokonaan katosi. Minä tunsin, että minun täytyi olla rohkea. Kasvot edessäni olivat kuitenkin taas masentamaisillaan rohkeuttani.