United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomesta olen vastasi Niilo. Kukkaisten ja lintujen välillä nousi vilkas keskustelu. Suomesta, hän on Suomesta pakisivat he toisilleen ja ruusunen vienolla äänellä jatkoi: Maassasi olen ollut, nuorukainen. Siellä keväisen auringon suutelo mun eloon herätti, siellä taivaan kaste mua illoin tervehteli ja kesäinen, lämmin sade voimiani virkistytti.
Myöskin uusi lemmittyinen näyttää itsensä huomenna. Juutalainen, tyttönen kuin raitis ruusunen, tuskin 16 vuoden vanha. Salome on nimensä. FUCHS. Hän on minulle liian kallis. En rakasta ketään taituritarta enää. Olen antautunut kansan joukkoon sydämmeni on jäänyt minulta esi-kaupunnissa. KAARLE. Missä esikaupunnissa? FUCHS. Johanneksen-portilla. SELOW. Niin, hän rakastaa ompelus-neitoa.
Jos asettuisin tuonne noiden kasvien taakse, ollakseni paremmin kätkössä. Kas noin; täältä minua ei kukaan näe, siitä voin olla varma. Eikös hittoa! Tuolla istuu Eva Ruusunen vastapäätä ikkunassaan ja katselee aivan suoraan tänne. No, mutta täällä kartiinin takana? Kas, täällä on hyvä, vallan hyvä! Hiljaa! luulin kuulleeni astuntoa! Ei, ei, luulottelua se vaan lienee ollut. Noniin!
Sanas anna jo mulle, Meeri, kotirannasta lähteissäin! Luja liittomme nyt on, Meeri, sydän kummankin annettu pois. Nyt koskaan emme me eroo! Ei, hetki se kirottu ois! Mun kultani on ruusunen. Mun kultani on ruusunen, kuin rusoruusu haan; mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
"Lapsi parka", Helena jupisi, "ilman papin siunauksetta minä sun lasken maan povehen, vaan mun siunaukseni on ainaki yhtä harras kuin jonkun papin. Sinä viaton ruusunen, joka ennen aikaasi lakastuit, sun tiesi vie sun ikuisen valon lähtehille, vaan minä, poloinen, vaellan syvän synnin liejussa. Oi, jospa sun haudan tuolla puolen edes etäältä nähdä saisin!"
Näin puhui ruusunen; mutta hänen vaiettuaan korotti peipponen äänensä ja viserteli: »Kallis on mulle tuhatjärvinen Suomi, jossa synnyin, kasvoin. Siellä aamuauringon herätessä virsiäni virittelin, siellä tyyneenä kesäiltana ystäväni löysin. Istuin kerran tuuhean koivun oksalla ja sen koivun juurella lepäsi jäntevä nuorukainen. Hän silmäili edessään aukenevaa kivistä ja kaitaista tienpolkua.
Ilon ylistyslaulu. Ken laakerit saada sois Uron uijahan, maineikkaan, Nuo lehvät, mi kuihtuu pois Hänen haudallaan? Ken oksasen tohtisi taittaa ainoon, Ja suojelushaltijat vaatia vainoon? Niin, laakerit pyhät on nuo, Jotk' urhollen taistonsa suo; Mut kuihtuva ruusunen riemun mailla Oma orjan ja vapaan on yhdell' lailla.
Oi ruusunen, sä suloinen, oi etten sua nähnyt ois! Kas niin! Siinä se nyt oli! HILLERI panee lasinsa pöydälle, istahtaa tuolille lynkäpäisilleen polviaan vasten, peittäen käsillä kasvonsa, nauraa nauruaan. TARJOILIJANEITI. On ilveitä hullulla! Korjaa täältä luusi! Se on samantekevä, mitenpäin muna on padassa. Ideaali! Korkealle, korkealle! Periaatteet!
Ma herrasmies en lie, mut pokkuroi en ketään; on miekka, lempo vie! en liki laske ketään. Vain vapaa, iloinen, en koskaan sure ketään! Jos ei mua kysy ken, mä myös en kysy ketään. Mun kultani on ruusunen, on rusoruusu haan, Mun kultani kuin sävel on, mi uhkuu sointujaan. Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, niin syvän lemmen luot; sua lemmin, kulta, kunnes pois ne virtaa meren vuot.
Silmäs luo Sä kuutamolla Kohden pilviä, Etsi sieltä kirkkahinta Onnen tähteä! Poimi elontanterilta Kukka tuoksuvin; Ruususelle ruusunen on Aina kallihin! Nurmen kukka vaiteloiden Katsoo pilviin päin; Luokse Taivon autuaitten Nouse myös Sä näin! Sinne pyrkii nääntyneenä Kurja matkamies. Viettävin ja käydä hauskin Olkohon Sun ties!