United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veri pääsi vallallensa, Tulipa puro punainen Lakeille Lapin keoille. Livahti Vipulan Liisa, Häilähti tähän hätähän, Sylkäsi sylen tulisen, Tuli solmut suonten päihin, Kuivi se puro punainen. Sanoi äijälle samassa: "Jos olet itse isäntä, Mä olen itse emäntä, Kaksi kauppoa tekeepi, Omallansa kumpainenkin. Ota peura, anna ruuna, Viel' annan vähän väliä, Pikkuruisen päällisiä." Väinämöisen veljenpoika Heilutteli helmojansa, Teki kaupan, ei katunut; Astui peuran ahkiohon, Ajoi tuonne tunturille, Meni jäiselle mäelle.
Toinen pohjosen henkäys repäsi ukon kelsiturkin aivan auki, vaan sitten oli taas kaikki niin tyyntä ja rauhallista. Hetken kuluttua ei ukon hengityskään enää häirinnyt luonnon yleistä hiljaisuutta. Vihdoinkin viimein kyllästyi ruuna tuollaiseen tyhjän toimitukseen ja hitaasti, niin hyvin kuin taisi, kääntyi se kotia kohden.
Kun sitä kerta vuodessakaan hyvin kohtelet ja hellästi sille haastelet, niin muistaa se vaan sen ja kaikki pahat päivänsä unhottaa ja raskaimmatkin kuormansa iloisin mielin vetää. Nyt tiedät, mitenkä se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa. Hauskaa joulua nyt sinullekin! Joko sinä menet? Minulla on kova kiire.
Toi surma susia paljon, Kantoi metsä karvasuita, Söivät varsan vaolta, Mustan ruunan mullokselta. Menin itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso portilla kysyvi: "Mitä itket poikaseni?" "Sitä itken taattoseni, Vanhempaiseni valitan Ajoin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Kynnin kymmenen vakoa Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa hankki varvunpäitä, Ruuna katsoi ruohonpäitä.
"On", myönsi vanhuskin, "ja moni olisi hänen sijassaan heittänyt jo kaikki hiiden pisaan ja mennyt Venäjälle tahi jonnekin muualle, vaan Pelkosen ei ole kuultu kohtaloansa koskaan nurkuvankaan edes. Soo ruuna, ei ole enää kuin yksi virsta kievariin." "Mutta merkillinen mies se on tuo teidän kirkkoherrannekin", arvelin minä hetkisen perästä, "mitä hänestä pidetään?"
Hän teki tenän, pisti jalkansa seipäiksi, oikaisi päänsä ja kaulansa ja antoi vetää. Sitä sekä vedettiin että työnnettiin, lopulta hosuttiinkin, mutta yhtä liikkumattomana seisoi ruuna laiturilla.
Jos minun sanani täällä ovat mitämaks jollekulle olleet rakennukseksi, niin se on minulle suurin kunnia ja kiitos, mutta se ei ole ollut minun omassa voimassani." "Olkaa huoletta, pastori! Ei suinkaan taida tulla mitään läksiäisiä eikä kunnialahjoja, ei ainakaan minun toimestani. No, ruuna, jopa tässä on levätty! Täytyy kunkin pitää huoli työstään. Hyvästi vaan, pastori!
Ajoin varsani vaolle, Mullokselle mustan ruunan, Kynnin kymmenen vakoa, Kynnin kaiketi kaheksan. Varsa haukki varvunpäitä, Musta ruuna ruohonpäitä. Heitin varsani vaolle, Mustan ruunan mullokselle, Itse lehtohon letustin, Hopiaisehen salohon, Vaskisehen varvikkohon, Kultaisehen koivikkohon, Leikkasin lehosta virven, Vesan tammisen tapasin, Kultaisesta koivikolta, Hopiaisesta salosta.
Jaa, jaa, vasemmalle kääntymys nyt vaan, vasemmalle kääntymys ja kotia mars, sinä Impivaaran komppania! Kotia, te junkkarit, ja jääkäät Herran nimeen. Heisaa, Liinaharja! Niin lausuen, tempasi hän ohjaksista, ja travia pisti eteenpäin taasen nimismiehen, koko pitäjässä tunnettu, liinaharjainen ruuna.
Jaakon pyynnöstä oli hän kuormineen vankkureille istunut silloin, sillä aikaa kun nuorukainen toista pyörää korjasi, oli nuori ruuna ruvennut karkaamaan, ja ennenkuin Jaakko oli saanut ohjat käteen, oli jo vankkurit hevosten kanssa lentäneet tipo-tiehensä.