United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, isä, kiroa sota minun tähteni! Katso, jatkoin minä, vetäen hänet ikkunaan; pihalla tuli eräs mies vetäen kärryissä mustaa ruumiskirstua; katso tuo on meidän Lillillemme huomenna tuodaan samanlainen Rosalle ja ylihuomenna kenties kolmas ja miksi miksi? Koska se on Jumalan tahto, lapseni. Ei, tuhat kertaa ei!
Boleslav oli lopettanut. Engelbert vaihtoi neuvottelevan silmäyksen toveriensa kanssa; sitten hän sanoi: »Olemme tuoneet tarpeelliset työkalut mukanamme jos annat meille lautoja, teemme tuotapikaa kirstun.» »Tosin siitä ei tule mitään ritarillista ruumiskirstua,» lisäsi Peter Negenthin karkeasti hymyillen. Engelbert heitti häneen nuhtelevan katseen. Pieni joukko kuiskutteli ja nurisi.
Juuse tuli nyt murheesta, näljästä ja paljosta vaivasta niin voimattomaksi, ettei hän kyennyt rakkaita omaisiaankaan maahan laittamaan, vaan köyhäinhoitohallituksen täytyi se tehtävä toimittaa. Niinpä eräänä päivänä ajoi pihalle kaksi hevosta, joiden kummankin reessä oli neljä ruumiskirstua; nämät olivat köyhäinhuoneen työhön kykeneväin hoitolaisten käsitöitä.
Viron jahti tulee, niin pian kuin on saanut potattinsa myödyksi. Eikä niitä ollut sillä enää muuta kuin vähän ruuman pohjassa. Tällä tuulella se voi olla täällä milloin hyvänsä, jos pitää puheensa.... Tuokaa tänne vaan ... tänne, tänne.... Pankaa siihen ... liikutte siinä niin juhlallisina kuin ruumiskirstua kantaisitte. Mitä siinä oikein on? Ostokset ja tuomiset ... se on raskas, mitä?
Hän puheli: »Olisihan se Malisen Heikki sinulle, vaan kun sillä on se entinen akka elossa... Vaikka eikö tuo jo tänä talvena kuolle, kun Karppisen Susanna on nähnyt semmoisen unen, että Malisesta vietiin ruumiskirstua salmen yli sinne Kirkkoniemeen päin.» Anna Liisa mietti asiaa ja kysyi: »Onkohan sillä Heikillä miten paljo sitä ikää?»
Nyt samainen mies puristi kätensä nyrkkiin, pöyhistelihe ja mörisi ja röhki jotakin itsekseen. »Tekö valmistatte ruumiskirstuja tässä kylässä?» Puuseppä pudisti vitkalleen päätänsä tuijottaen tylsänä eteensä. Sitten hän puhui ikäänkuin haudasta: »Teen enää vain kaksi ruumiskirstua toisen itselleni ja toisen vietellylle lapsiraukalleni.» Schrandenilaiset nauroivat salavihkaan.
Albert hymyili hänelle ja heilautti lakkiaan ohi ajaessaan. Surullisella päännyökkäyksellä Kirsti vastasi hänen tervehdykseensä. Kaksi miestä kantoi siinä mustaa ruumiskirstua. Albert käänsi päänsä pois, hän kammosi kaikkea, mikä muistutti kuolemaa ja katoovaisuutta. Ajuri nykäsi ohjaksia. Hevonen vilisti eteenpäin.