United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä hän oli saanut tietää, että hänen rakas poikansa Ludvik oli kuollut nuoruutensa keväällä, ja hän sanoi itseksensä: "mitä on minun valtani Jumalan vallan rinnalla?" Nyt elossa olevista ihmisistä olen minä mahtavin, ja kuitenkin olen heikon ruovon kaltainen, jonka kaikkivaltias Jumala minä päivänä ja minä hetkenä hyvänänsä voi surkastuneena painaa maahan.
Tällä hetkellä, vaikka lähelläni seisot, ja vaikka näen rakkauden loistavan silmistäsi, tuntuu minusta siitä huolimatta, ikäänkuin erämaassa yksin vaeltaisin, sillä sen vahvan puun sijasta, jonka olin tuekseni valinnut, näen nyt ainoastaan horjuvan ruovon. Suuret kyyneleet vierivät hänen poskillensa, ja hän antoi minulle kätensä jäähyväisiksi.
Tällä hetkellä, vaikka lähelläni seisot, ja vaikka näen rakkauden loistavan silmissäsi, tuntuu minusta toki, ikään kuin erämaassa yksin vaeltaisin, sillä sen vahvan puun sijasta, jonka olin tuekseni valinnut, näen nyt ainoastaan horjuvan ruovon'. Suuret kyyneleet vierivät hänen poskillensa ja hän antoi minulle kätensä jäähyväisiksi. "Oi Jaakko, sinä et ymmärrä, mimmoinen tuskani oli.
Jos sen otat minulta pois, silloin sinä muserrat katkenneen ruovon ja sammutat haikuavan karren, sen sijaan että vuodattaisit voimiesi mukaan öljyä siihen. Minä en lähde huoneestasi ilman kirjatta." "No ota se sitten Jumalan nimessä ja mene", sanoi pappi. "Niin, minä menen", sanoi Laagje, "mutta raskaalla mielellä lähden tänään pappilasta."
Kerran juolahti mieleeni piirtää kirjoitus tämän ruovon varteen.
Mutta sitte hän luki: »Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.» Silloin tyyntyi hänen mielensä. Kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen, irroittaen hänet tuskansa kahleista. Hän meni tyyntyneenä askareihinsa, pani päivällisruuan tulelle, ja kun ruoka oli valmis, kutsui hän pikkusiskot sisälle.
Hän oli iloinen, viehättävä ja ystävällinen, eikä mikään hänen puvussansa eikä puheessansa muistuttanut enään kauratynnyreistä. Ilta kului hupaisesti tässä ystävällisessä perheessä, ja jo oli myöhä, kun vihdoinkin otin heiltä jäähyväiset. Kun taaskin istuin rekeeni synkkänä talviyönä, tunsin olevani yksinäni "kuin ruovon päristäjä korvessa." Kirjoitti Julle Erg.