United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
4:S KALEVALAINEN: Kah, yön väeltä, jotka jousta jännittävät pään varalle valon urohon etkö kuule kuin suhisee? 3:S KALEVALAINEN: Laupias Jumala auta! Mitähän tästäkin tulevi? KANSA: Mitä? Mitä on tapahtununna? Mitä tiedät? LOUHI: Mistä Väinö sai tulen tupihin Osmon ynnä näihin yön valoihin, minä tiedän, tiedän, tiedän. KANSA: Mistä? LOUHI: Ruotuksen talosta, tuolta puolen Lemmenlahta.
Ruma Ruotuksen emäntä Liehoi sillan liitoksella, Laahoi keskilattialla, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellen kylpyä kyselet, Kellen aihelet apua?" Sanoi Piltti, pieni piika: "Kysyn meiän Marjatalle."
Ja kuningas murjaanein oli musta ja ilkeä nähdä ikeniltään, hän levitti laajalle kauhistusta, kukin katui syntinsä sydämessään, ja tietäjät rukoili Ruotuksen edessä, oli kaikilla silloin silmät vedessä, ja paperitähti se pyöri. Ukot nauroi. Eukoilla oli suu medessä.
Ruma Ruotuksen emäntä Pani puuskahan kätensä, Kupehelle kummallenki, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei kylyt kylähän joua, Ei saunat Sarajan suulta; On talli Tapiomäellä, Hepohuone hongikossa, Johon lautta lapset luopi, Tuliportto poiat saapi Kun heponen hengännevi, Niinp' on siinä kylpeöte!" Niinp' on, niin sanoi mokomin, Niinpä vainen vastaeli.
Käy'pä kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin Käy pian, välehen jouvu, Välehemmin tarvitahan." Piltti pienin piikojahan, Sanan virkkoi, noin nimesi "Keltäpä kysyn kylyä, Keltä aihelen apua?" "Kysy Ruotuksen kylyä, Saunoa Sarajansuista!"
2:NEN PAIMEN: Näin oli asia. Kuulkaa: Kun me kaitsimme kedolla tarvaitamme, taivahasta näimme liekin leimahtavan, äänen kuulimme puhuvan: »Menkäät Ruotuksen talohon, katsokaat kuningastanne!» KANSA: Kuningasta! Kuulkaa, kuulkaa! Entä sitten? 2:NEN PAIMEN: Sitten täytti valkeus pimeän ilman, kuului virsi vienon kaunis, kaikui kannelten helinä, mepä maahan lankesimme niinkuin ukkosen osumat.
Tulee tieltä mieron tyttö, pojan hangelle tekevi, poika ei viluhun kuole. Taivas reikihin repeevi, sen näkevät Suomen urhot tuolla puolen Lemmenlahta, kaalovatpa katsomahan, tulevat Ruotuksen talohon. Ruotus, tuomari pitäjän, toivovi kuninkahaksi Suomen suurille tiloille vanhan Väinämön sijahan niin syntyy kuningas toinen.
Ruoja Ruotuksen emäntä pani konttihin evästä, viisi leivän viipaletta, kuusi suolaista kaloa, leivät harmaassa homeessa, kalat kaikki vuoden vanhat. Kenpä kontinkantajaksi? Kultaruusu, Ruojan tytär. Virkahti kiveltä Kiesus: "Miksi tuot minulle näitä?" Lausui kaunis Kultaruusu: "Eväät on emon panemat, itkut immen vierittämät." Kysyi Karjalan jumala: "Mitä itket, miesten lempi?"
Meni Ruotuksen tupahan, Seisatteli oven suussa, Pysähteli partten päässä. Ruma Ruotus Paitulainen Syöpi, juopi, kestoavi, Päässä pöyyn paioillahan, Aivan aivinaisillahan. Lausui Ruotus ruoaltansa, Tiuskoi tiskinsä nojasta: "Pese kättä, käy ruoalle, Ruoki Ruotuksen hevoista!"
Sanoi meiän Marjattainen, itse virkki, noin nimesi: "Kysy Ruotuksen kylyä, saunoa Sarajan-suista!" Piltti, piika pikkarainen, tuo oli nöyrä neuvottava, kärkäs ilman käskemättä, kehumattaki kepeä, utuna ulos menevi, savuna pihalle saapi. Kourin helmansa kokosi, käsin kääri vaattehensa, sekä juoksi jotta joutui kohin Ruotuksen kotia.