United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onnellinen Robinpoika! ajatteli hän. Semmoinen mies olisin minäkin, asuisin metsässä, rakentaisin itse huoneeni, keittäisin ruokani ja ampuisin kaikki metsän elävät oivallisella jousipyssylläni. Onnellinen Robinpoika! Reipas, rohkea Robinpoika! En ikänä tule niin onnelliseksi kuin sinä! Mutta jos lähtisin karkuun? arveli Valtteri samassa. Tämä ajatus saattoi hänen sydämmensä sykkimään.
Sepä rupesikin paikalla syömään, tokasi kuin lintu aina sitä piimää suuhunsa ja nosti sitten päänsä pystyyn. Aina tokasi ja aina nosti päänsä pystyyn ja sitä tekosta teki kauvan aikaa. Se oli minusta mieleen. Olisin antanut kaikki ruokani sille niin ihmeen kauniille elukalle.
"Niin, äitiseni", alotti Georg, "olen miettinyt kävelymatkallani, kuinka kaikellaisista esteistä huolimatta saatan tarkoitukseni perille päästä ja lähteä yliopistoon, sinulle kuitenkaan vaivaksi jäämättä. Hevosta en kaipaa, menen sinne jalkasin, vuokraan yliskammarin asunnokseni ja ryhdyn opetuksella ansaitsemaan ruokani ja elantoni. Sata taalaria on meillä vielä jälellä.
Minä tuskin tiesin miksi, mutta sormeni eivät näyttäneet tottelevan minua yhtä nöyrästi kuin muutoin, ja kesti vähän aikaa, ennenkuin kykenin valmistamaan ruokani, pesemään käteni, kivertämään alas valkoiset hiani ranteisiin ja menemään heidän luoksensa arkihuoneesen, että äitini palasi jälleen, näyttäen tavattoman hätäiseltä, ja itse vei minut sisään. "Elsa kultani, tule tänne", lausui isäni.
Siellä olisi ratompi syödäksesi muiden mukana. Noutaisin mieluummin ruokani tänne. Ka, kyllähän se tuodaankin niinkuin tähänkin asti, Anja tuo ... mutta tulisit nyt kuitenkin. Minkä tähden et tule? Johan olen sen sanonut. Olet ylpeä yhä, sydämikkö. Vaan elä, hyvä ystävä, noin sydäntäsi hapata. Siinä maitosikin hapatat, ja lapsesi itkee. Ei se siitä itke. Yöt kaiket uikuttavan kuuluu.
Seisoin ovella odottamassa, voidakseni heti juosta häntä vastaan kertomaan suloista uutista; voi! ilta kului, samoin yökin, kuluipa monta päivää mieheni ei koskaan palannut takaisin. Niinkuin sinä, niin minäkin astuin meren rannalle ja huusin armasta puolisoani kääntymään kotiin päin kohisevilta aalloilta. Turhaan! Ranta kävi ainaiseksi olinpaikakseni ja kyyneleet olivat ruokani.
LIND. No, niin vaihdamme, minä otan teiltä tupakkia, ja te otatte ruokani. No, tehdään niin. Sillä miesparalla näkyy olevan aika nälkä. Jos sen ennen olisin tietänyt, ruoka on nyt jo kaikki jäähtynyt! Senpä tähden se olikin niin suulas ja ruokotoin! Kuin ihmisellä ei ole mitään vatsassa, niin ei hän tiedä, mitä tekee. Antakaa anteeksi, naapuri! Sytyttäkää vaan!
Kun minä talvella puunhakkuusta olen maksun saanut ja sillä itselleni ruokaa ostanut, silloin maistuu ruokani niin hyvältä, etteivät piparkakut suinkaan paremmilta maistuisi, ja sitte voin taas iloisena lukea. Ja kun äitiämme saamme auttaa, eikö meidän aina ole silloin ollut hupainen oltava niin hupainen, ettei rikkailla ole niin paljon iloa.
Tässä istun, teen ihmisiä kuvani mukaan, suvun kaltaiseni kärsimään, itkemään nauttimaan, iloitsemaan, suvun, joka ei sinua kunnioita, suvun kuin minä! Mies mull' oli vieraana muuankin. Oli sopumme mitä parahin: näki pöydässä ruokani tavallisen ja söi sitä vatsan-täydellisen, ja jälkiruokahan tultuaan söi senkin suuhunsa makeaan.
VOLUMNIA. Viha ruokani on: itseäni syön mä. Ja nälkään kuolen ravinnosta. Tulkaa!