United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jo taas eräänä aamuna hän sai hypätä vuoteeltaan säikähdykseen, kun koko talon vesikatto suurella pauhinalla romahti alas pihalle.
Vahti väisti päätään pois hänen iskultaan ja aikoi karata Patrikkiin kiini, mutta nytpä vasta lyönti läjähtikin ja sattui Vahdin etujalkaan. Kovasti isku kaiketi koiraan koski, sillä tämä kaatua romahti kyljelleen, nousi sitten ja juoksi kolmin jaloin vinkuen ympäri huonetta ja kiiti kuin nuoli ulos kyökkiin.
Isoja kappaleita linnan valleja ja rintavarustuksia romahti maahan. Puolenpäivän aikaan ilmoitti Kanitz antautuvansa, jos saisi vapaasti lähteä linnasta. Kuningas ei tähän ehtoon suostunut ja alkoi kahta ankaramman pommituksen. Kenties viimeisestä tapauksesta ärtyneenä hän päätti tehdä rynnäkön kaupunkia vastaan.
Rauskis! Samassa romahti lahonnut lauta-aita tullihuoneen luona maahan niiden monien katselijain ja kuuntelijain painosta, joita puheen aikana yhä useampia oli sille kiivennyt kuningasta näkemään ja jotka nyt äkkiarvaamatta tulivat hänen majesteetilleen esitetyiksi mitä oudoimmissa ja kaikkia hovitapoja vastaan sotivissa asennoissa.
Balue, huomatessaan joutuneensa näin likelle metsäkarjua, päästi suustaan hirmuisen hätähuudon; hevonen, kuullessaan tuon äänen sekä nähdessään pedon edessään, säikähti nyt niin pahasti, että se äkkiä lopetti hurjan juoksunsa ja hypähti syrjään; ja kardinaali, joka jo kauan aikaa oli pysynyt satulassa vain sen vuoksi, että kulku oli käynyt suoraan eteenpäin, romahti nyt raskaasti maahan.
Viiniä! huudahti isäntä hämmästyneenä, mutta olettehan te juoneet sitä minulta enemmän kuin sadan pistole'n edestä: nyt olen hävinnyt, kadotettu, mitätön mies! Pah! sanoi Athos, meillä on yhä jano. Jos edes olisitte tyytyneet juomiseen; vaan kun säritte kaikki pullotkin. Te sysäsitte minut erääsen kasaan, joka romahti kumoon. Oma syynne. Kaikki öljyni on mennyttä!
Viimein, kun en enää jaksanut, hyppäsin aidalle ja huusin: »tulehan vaan tänne, niin minä kiljasen!« Hän hyppäsi viereeni ja otti taas kiinni minua ja sanoi että »älä nyt ole noin olevinasi, kyllähän sinä minusta tykkäät, vaikk'et .« Mutta samassa romahti aita maahan, me lensimme selällemme ojaan, jossa oli puoleksi vettä, ja me tulimme aivan läpimäriksi.
Hän kumarsi maahan ja makasi muutaman minutin kylmällä, havuilla peitetyllä permannolla; vihdoin nousi hän ylös, kalvaana kuin ruumis, nousi katafalkin astimelle ja kumarsi... Silloin oli hän näkevinään että kuollut pilkallisesti katsahti häneen, vilkuttaen toista silmäänsä. Herman, nopeasti peräytyen, astui hairaan ja romahti pitkälleen maahan. Hänet nostettiin ylös.
Vielä yksi ikkunanluukku romahti alas ja ammottavasta ikkunan aukosta tunkeutuivat kuulat sisälle. Kaksi sotamiestä vaipui lattialle. Toinen ei liikahtanutkaan enää; hänet vieritettiin sivulle seinän viereen, sillä hän oli tiellä.
Hänen omatekoisensa pyhyyden aita romahti maahan. Saapuessaan asuntoonsa veisasivat heränneet ylioppilaat seinän takana hänen isä-vainajansa virttä. Hän itki ja kirosi itseään ja maailmaa. Ja seuraavana aamuna, ikäänkuin jotain sovittaakseen, otti hän kurinpitotoimikunnan edessä tutkinnossa syyn omakseen ja julisti oikeutta ja totuutta ja vaati ne yli kaiken muun asetettavaksi.