United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä sanoin rohkeasti "kyllä"; ei sentähden, että olisin tietänyt mitään siitä, Jumala antakoon minulle anteeksi! "Minä toivon, että tekin ihmettelette häntä, Master Copperfield", lausui Uriah. "Mutta minä olen varma siitä". "Jokaisen täytyy ihmetellä häntä", vastasin minä. "Voi! kiitoksia, Master Copperfield", sanoi Uriah Heep, "tästä muistutuksesta! Siinä on niin paljon totuutta!
Ihmeen rohkeasti ja selvästi sanoikin Kaaperi: "pannaan nyt aluksi vain: hyvä Anna-Leena!" "Hyvä, se on kirjoitettu", sanoin minä. "Kirjoittakaa sitte: isä joko se on paperilla isä oli Kajaanin markkinoilta tullessaan ollut teillä yötä ja nähnyt sinun leipovan. Sanoi hän haastelleensakin kanssasi.
Puheli ylen rohkeasti, kehui suurilla asioillaan, alkoipa lopulta laulahdellakin. Silloin kuului oven takaa, kuin raskaan painon alta päästen, kuiskaus: "A-antti-i!" Kauppias kääntyi sinnepäin, mutta tunsi olevansa tällä kertaa turvattuna, kun oli näin aikamiesten matkassa. Sitäpaitsi oli hänellä nyt tarmoa luonteessaan tavallista enemmän.
Greeta seurasi häntä kovin rohkeasti ja hämmästyi suuresti, kun äiti otti silmälasit nenältään tämä tapahtui ainoastaan juhlatiloissa, muuten ne olivat ikäänkuin kiinnikasvaneet nenään ja pukeutui ankaraan muotoon.
Kun Antti ensi kertaa lähti perämieheksi ja lautta oli jo kaukana Nuottaniemen rannasta, oli Iisakki sanonut tyttärelleen: "Eikö Anttia pelottanut lähteä samalle retkelle, jossa kuolema oli häntäkin vaaninut? Eikö sanonut Varsankallion puistattavan?" "Ei se olisikaan Antti, jos pelkäisi", oli Hanna siihen rohkeasti vastannut. Ja Iisakki ymmärsi, minkä vuoksi Hanna rakasti Anttia.
Kun Margreta vähää senjälkeen tuli kutsumaan seuraa illalliselle huvimajaan, näki hän ihmeekseen Antin istuvan vieraan polvella, ja pikku Miina taas, joka muuten oli niin ujo, istui rohkeasti hänen käsivarrellaan ja mellasti hyvin tuttavasti pienillä, palleroisilla käsillään hänen kiharoissaan.
"Nyt olen varmaankin menettänyt viheliäisen henkeni, vaan enhän minä ollenkaan sitä tiennyt, sentähden puhuin eilen niin rohkeasti, koska luulin teitä tavalliseksi kytäksi".
Ken vapaaks syntyi, kituu kahleissansa Ja intons sumeassa surkastuu; Ei voimakkaana virtaa laulantansa, Vaan vienoks valitukseks muodostuu. Mutta jos Suomi kerran rohkeasti Sä astut vapauden taistohon Ja murrat kahleet, joihin viekkahasti Sun voimas, onnes kiedottuina on. Niin silloin kanteleelta katoaapi Se este, joka tukehdutti sen, Ja korkealle laulu kohoaapi, Kuin lintu häkistänsä paeten.
»Kantele on poikasen oma», vastasi hän viimein, »mutta hän saakoon sen vasta silloin, kun hänessä on miestä sitä käyttämään. Savon synkässä salossa löytyy vuori, nimeltä Valon-vuori, jonka juurta eivät päivän säteet ole löytäneet, mutta jonka huippu rohkeasti ylenee loistavata taivasta kohden. Tämän vuoren luolaan kätkeköön pikku-mies kanteleen ja poikanen valloittakoon sen sieltä omakseen.»
Leubelfingit kertoivat. "Ja kun muistelen", sanoi sitte tyttö rohkeasti, "kuka se oikeastaan esitti sen maljan kuninkaalle!" "No, kuka?" kysyivät molemmat Leubelfingit. "Ei kukaan muu kuin minä!" vastasi tyttö. "Lempo sinut periköön, tyttö!" torui vanhus.