United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tähtien hiljaisuutta ja rauhaa, ah, olen juonut kerran ma rinnoillas, lempeä äitini Yö, tuntenut oon ohimoillani Eetterin viileän leyhkän helmassa Kaaoksen kerran ma luonasi sun. Ihmisten maill' olen nyt ja mun mieltäni ihmisen murhe, ihmisen kaipaus kuin autius suur asustaa. Turhist' aatoksista mun pääni on raskahaks käynyt, turhaan taivaltamaan jalkani on väsyneet. Muistelematta mun taakseni jäi monet autiot vuodet, jolloin kaipaus vain vierellä viipynyt on kuin kade ystävä, paikaltaan jok' ei konsana luovu. Oi hänen vierellään vuoteni on kadonneet! Tuskan kalkiks muuttunut on joka riemujen malja, jonka ma huulillein nostanut oon janoten, riutuvaks lauluks muuttunut on uni kukkiva rinnan kuin kiron vallassa käyn.
Ja ellei voi hän sitä, niin voi hän ainakin itkeä sun rinnoillas; ja nämät kyyneleet eivät suinkaan enennä sun kuormaas, ei, vaan huojentavat sen. Sano, kaunoinen Canzio. CANZIO. Jaa, minä olen nyt päättänyt aukasta teille poveni ja asettaa etehenne salaisuuden, joka on saattanut minun teitä kohtaan niin pimeäksi ja jyrkäksi. Pahoin olen tehnyt kohtaan olentoja niin lempeitä ja hyviä kuin te.
HAUSSI. Pois, Sallani! Ah, täält' en pakene! Mä luulin silmät jäiset kohtaavani, Vaan tulta säihkyi noista vastahani; Salmolle Mä kammoin äänen kuulevani jylhän, Vaan jalosti sun lämmin rintas soi; Jääpatsaan eteen luulin jäähtyväni, Sun rinnoillas nyt löydän lämpimäni. Ken autuuden tänlaisen ryöstää voi? Avuksi miehet! Missä? Tänne! Uhratkaa vaikka elämänne! Tuo juoksuhurtta ryöstää Sallani.
Ja Kaarinan riistäis he rinnaltaan ja mielipuoleks sanoo he kuulun Eerik-kuninkaan ja vertansa kansa janoo. Hän, Kaarin, Kaarin, sun rinnoillas kovin kaunista nähnyt on unta: nyt tyrmässä kohta on kuningas ja viety on valtakunta. Harmaja syksyaamu talojen päätyjen päällä, teräksenvärinen taivas, sineä tuolla ja täällä. Matalat talot ne makaa ruumisarkkujen lailla.
Syksyhyn maailman jäi Pan, sydän hehkuva, yksin jälkehen jäi jumalain, jälkehen kauneuden. Vanhaks tullut ei Pan, kun vanheni maa ja Olympo. Kaipauksestaan loi Arkadiansa hän, Pan. Kaikkeus-äitini, Maa, sinun maidossas myrkkyä join jo, Gaia, sun rinnoillas kuoleman myrkkyä join. Tahdon mulle sa soit sekä korkean luomisen kaihon, luomisen voimaa et, luomisen onnea et.