United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tekään, näes tekään, kauppamiehet, koskaan ette käteistä rahaa liian paljon saa! NATHAN. Ja miksi ensin näistä turhista? Näen tuolla kyynelsilmän, kuivata sen haluaisin paljon ennemmin. Tyttäreni kai vielä oot? RECHA. Oi isä! NATHAN. Toisiamme me ymmärrämme ja se riittääkin! Sä tyynnä pysy, iloisna! Jos muutoin sydämes viel' on omas! jos vain sitä ei uhkaa mikään menetys! Viel' on isäsi omanas!
Se olkoon teidän lohdutuksenanne. Minä luulin häntä siksi miltä hän näytti. Sitä minä suren, että hänen kuntonsa oli valhetta. Leenasta nämä sanat olivat kirveleviä iskuja, mutta hän vastasi levollisena: En puolusta häntä, mutta rohkenen vakuuttaa, ettei sellaista ikinä enään tapahdu. Kyllä se jo riittääkin mikä on tapahtunut. Maria kääntyi katkeroittaneena pois. Hän ei tahtonut kuulla enempää.
Ja kun Tommola on syönyt makkaraa ja kallistanut naukun parrunpäästä, jonka Muttinen on tuonut maalle mukaansa, niin sittenpä se homma täksi aamuksi jo riittääkin: Tommola lähtee yliskamariinsa ruokalevolle. Muttinen istuu parvekkeellaan ja katselee koivuja, jotka tuolla metsässä keinuvat, notkeina ja tuuheina, kesän onnekasta laulua suhisten.
Toinen silmä puristui ulos, toinen jäi lasisena tuijottamaan, ja valkoiset etuhampaat irvistivät niin turvattomina... Voisi tämä jo riittääkin Mutta yht'äkkiä ulvahtavat koirat yht'aikaa kolmesta suusta haukkumaan ja etenevät niemen kärkeä kohti. Samassa ne lakkaavat, yhtyen heti kohta taas täyttä kurkkua huutamaan. Haukku on seisahtunut yhteen paikkaan, ja jänis on nähtävästi juossut piiloon.
"Se riittääkin kylliksi", lausui Eckhof. "Herra Claudius lienee jo aikaisemmin saanut tiedon salaisuudesta ja saattanut kälynsä veljensä lasten luokse. Lähtihän ruhtinatar tavallisesti Parisiin, kun herttua ajutanttineen oli matkoilla." Hän pisti käsivartensa nuoren luutnantin kainaloon.
Mutta sinun kanssasi uskaltaisin tulla mihin hyvänsä ja olla missä hyvänsä vähääkään pelkäämättä! Se jo riittääkin, vakuutteli Aarnio tyytyväisenä mutta samalla itsekin ihmeissään. Oletko tuntenut kaipausta aina uudestaan tapaamiseen! Sitäpä en sano, vastasi Julia naurahtaen, mutta sitten taas uudelleen Aarnioon vilaistuaan hän jo virkkoi: Kyllä joskus!
HILLERI. Se on ruvennut hautomaan ne kullaksi. Ja täällä! Katsokaa nyt! HILLERI. Riittääkin nuo tälle päivälle. Varustakaa nyt vain liivinne taskuihin hopeata, niin huomenna se on kultaa. Mutta tämähän on ihmeellistä! HILLERI. Runoilijan housut repesivät munimaan seteleitä. Ja täällä! HILLERI. Missä vain tasku on! Pitäisi olla herra runoilijalla enemmän taskuja. Tämähän on satua!
»Vähemmästäkin!» sai Olavi vaivoin esiinpuristetuksi. »Viimeinen pari ulos!» »Ei, ei! Ei pilata sellaista juoksua; ei semmoista saa joka päivä nähdä!» »Oikein! Jo tätä riittääkin kerrakseen!» Olavin silmä loisti ja hän vilkasi salavihkaa hymyillen Gaselliin. »Mutta me tahdomme vielä hiukan pyöriä ennenkun erotaan!» sanoivat tytöt. »Ka pyöritään!»