United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä ei ole ollenkaan talvea, ainoastaan kevät ja kesä. Siellä, jossa maa saa kylliksi kosteutta, tuottaa maa runsaasti viikunoita ja keltaomenoita, öljyä, palmuja ja viiniä, pummulia, riisiä ja sokuria. Täällä seutua somistaa hyvin rakennetut, hupaiset kylät ja somat puistojen piirittämät huvilat.
Kun virta on vetäytynyt äyräittensä sisään, viljellään riisiä, josta väliin saadaan kaksikin satoa. Sitten viljellään hirssiä ja pistasia, ja niistä saadaan viljaa, kun voimme ruveta suurviljelykseen. Meillä on äärettömän suuria puuvillaistutuksia. Me viljelemme myös maniokia ja indigoa, meillä on keittiöpuutarhoja, joissa kasvaa sipulia, ryytikasveja, kurbitseja ja kurkkuja.
Kansa kantaa jumalilleen kaloja ja riisiä uhriksi, joita papit sitte syövät. Ohitse kulkevaisten mukavuudeksi ovat Japanilaiset asettaneet rukouskoneita kaikkialle. Näihin rukoukset ovat kirjoitetut, ja niissä on myös pyörä, jota helposti voi pyörittää. Jokainen pyörän pyöräyttäminen ajaa yhden rukouksen asian, ja joka on oikein hurskas, se pyörittää kaikki koneen rukoukset.
Kuitenkin kasvaa Argentinan pohjoisemmissa maakunnissa useampia troopillisen ilmanalan tärkeimpiä tuotteita, niinkuin sokuria, pumpulia, riisiä, vähän kahvia ja troopillisia hedelmiä, banaaneja, ananaksia, kokospähkinöitä y.m.
Kuten näette, lähetämme teille viisikymmentä kangaskappaletta ja muutamia säkkiä, jotka sisältävät erityisiä tarpeita teitä itseänne varten; muutamia säkkiä riisiä, bataattia, muutamia tukkuja kaloja, mytyn tupakkaa ja rommiastian. Kantajat ovat kaikki maksetut, niin ettei teidän tarvitse vaivata itseänne heidän suhteensa. Tämä on kaikki mitä me tarvitsemme antaa teille tiedoksi tässä asiassa.
Oli nuori hindulainen kaunotar ja samoin nuori, siro hindupoika, jotka olivat toisiinsa mielistyneet. He olivat päättäneet jakaa yhdessä päivän työt ja helteet tulevan isäntänsä sokuriruoko-vainioilla, yksin voimin kiskoa suurimmatkin ruovut irti ja samasta kupista riisiä syödä.
Kun kalifi ei enää jaksanut syödä ortolaneja, vaikka näin hienot sormet niitä hänelle ojensivat, hänen täytyi käskeä esiin "riisiä", joka oli sama kuin käsky päättää päivälliset.
Aamulla löysi Stanley varjohattunsa monen kyynärän päässä teltasta ja toisen saappaansa, joka purjehti eteläänpäin; suuri joukko ruutia, teetä, riisiä ja sokeria oli pilaantunut. Keskipäivällä oli vesi kuitenkin jo laskeunut niin että voitiin jatkaa matkaa. Seuraavana päivänä kulki retkikuuta erään tasangon yli, jolla kasvoi taajassa tiheitä, mataloita pensaita.
ESKO. Asiaani et pahentaa saa, sitä et tehdä saa, vaan yhdessä käymme isäni huoneesen nyt ja koetamme kaikki parhaaksi kääntää. Mutta varro minua tässä hetken aikaa; minä, näetkös, menen poimimaan pussiini riisiä, joita tiedän löytyvän tuossa metsässä muutama syltä tiestä. MIKKO. Mitä riisillä sinä? ESKO. Niitä vien äitilleni, joka kenties taitaa vähän leppyä siitä asiasta.
"Onko Gesina jo palannut Albanysta?" kysyi nuori mies levotonna. "Ei", vastasi vaan vanha herra, "minä odotan häntä vasta huomenna. Minä lähetin Adrianin, ja Corneliuksen häntä noutamaan ja samalla myöskin tuomaan ruokavaroja: viinaa, riisiä, sokuria, kahvia, suolaa ja tupakkaa." "Ellei heille vaan jokin turmio ole tapahtunut.