United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mikä nyt on tullut?" kysyi hän. Akat tukkivat ensin suunsa ... eivät puhuneet niin mitään. Mutta kun Matti jatkoi utelemistaan, niin rupesivat vähitellen kumpanenkin selvittämään omaa puoltansa riidassa. He alkoivat uudestaan riidellä, sillä kumpanenkin selvitti asiaa toisensa mielestä väärin.
Ei haluttanut riidellä, mutta ei kummallakaan ollut ystävällistä sanaa sanottavana. Painostavalta tämä kuitenkin tuntui. Jospa Herra tässä tuskassa lähettäisi jotakin lohduttavaa.
Meillä on liiaksi samallaiset mielipiteet. Siinä sanot aivan oikein. Meillä on liian samallaiset mielipiteet, voidaksemme riidellä. Minua todella tuo oikein kummastuttaa välistä. Itsekseen. Nyt jos milloinkaan.
Heinonen. Kiitos! Kiitos! Ei olekkaan vielä kaukaa siitä, kun viimeksi olin Helsingissä. Hänellä on aivan hirveä halu Helsinkiin ... vanhoja tuttavuuksia tietysti. Heinonen. Hiljaa, rakas eukkoseni, nyt ei riidellä. Loviisa. Sanoin vaan niin, kun tiedän, että Antti ennen naimisiin menoaan... Emma. Oli iloinen poikamies, arvatenkin. Aivan minun mieheni vastakohta.
Kuulepas, sinä portin luona seisova toveri, älä ole leikkipuheista milläsikään, tule juomaan lasi meidän kanssamme, me panemme kolme äyriä mieheen ja annamme noiden toisten riidellä kreivin kanssa niin paljon kuin heitä ikinä haluttaa. Kiitoksia vain, vastasi vieras leppyneenä noista sen kuninkaan kunniaksi kohotetuista eläköönhuudoista, jonka nimeä mainittaessa hän aina hattuaan kohautti.
Matin herättyä oli Liisa ruvennut riitelemään ja saanut jo riidellä vähän aikaa ja haukkua Mattia ... mutta kerran oikein selvittyään oli Matti heti kohta käskenyt hänen tukkimaan suunsa, käskenyt yhden kerran ja toisen kerran siivosti ja hiljaisesti ... mutta kun Liisa siitä vain kiihtyi, niin silloin sanoi Matti kolmannen kerran: »Ole nyt, akka, vait ... tahi ei sinua hyvä peri!» ja siitä täytyi Liisan heretä riitelemästä ... vaikka väkinäistä oli herkeäminen...
Ota pian tuli, niin näet, ett'ei nyt maksa vaivaa riidellä minulle, sillä sääressä on syvä kirveenhaava." Sen kuultuaan hypähti Katri sukkelasti ylös, riensi kammariin, otti kaapista kynttilän, jota ani harvoin torpassa poltettiin, sai siihen heti tulen ja meni Juhanan luo. Kynttilän siirtäen vasempaan käteensä talutti hän miehensä sängyn luo ja sanoi: "Istuhan!
Pidä suusi kiinni, narri! MAIJA. Ei, tuon kanssa ei toki kannata riidellä. Oi, kuinka minun on kylmä ja kuinka väsynyt minä olen! Kas, tuossa on kaksi paleltunutta sinivuokkoa. Minä istun' niiden viereen. Anteeksi, rouva Kuusela, että istun rouvan hameenliepeelle! Miten valo on ihanaa, kun se samalla on lämmintä! Miten kevät on iloinen, kun se todellakin on kevät!... Mutta kuka tulee tuolla?
Silloin sanoi Matti: "Kuuleppas, Aleksanteri, etkös sinä häpee, sinä olet nyt kunnankirjuri, ja julkeet tuolla tavalla käyttää itseäs." "Minä olen tässä omilla rahoillani ja teen mitä tahdon," vastasi Aleksanteri, "eikä tässä yhteisessä paikassa tarvita mitään saarnaa." Murinaa alkoi kuulua. "Vaiti," huusi Matti, "ei tämän takeen saa riidellä, tästä vähällä päästään.
Heillä ei pidä olla enempää aikaa riidellä minun kanssani kuin juuri sillä silmänräpäyksellä, jolloin annan merkkini Simo ukolle ja jolloin hän siihen vastaa. Milläpä ihmeellä vaan se vanha mies saanee tyttärensä ikkunan luokse? Suuresti pelkään, että jos Katri hänen tarkoituksensa arvaisi, ukon tulisi vallan vaikeaksi saada se aikaan."