United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuulkaat mitä sanon ja pyhästi takaan. Ah! toisin kuin ennen on nyt Jukolan veljesten elämä, sekä sielun että ruumiin puolesta. Toisin, Jumal'avita! Tietäkäät, he ovat kantaneet kääntymyksen ja parannuksen ihanimpia hedelmiä ja nyt he palauvat rakkaasen syntymäkotoonsa riemun ja kunnian poikina, tahtoen temmaista sylihinsä kaiken tämän maailman.
Mitäs olisivat nämät armahat kesäiset päivät sinutta, Anna! Tuolla ulkona vallitsee luonnon ihmeteltävä sointuisuus. Siellä kuulin kuiskauksen: "Miksi tulet noin yksinäsi, noin alakuloisna kaiken tämän riemun keskellä?" Silloin nousivat vedet silmiin ja minä samosin tänne. Kymmenes kohtaus. UTRIAINEN. Hyvä, että saan sinun tavata. UTRIAINEN. Heikki! Oletko minuun suuttunut?
Kaupungin rauhallisempi väestö oli antautunut heidän turviinsa, ja heillä oli aika työ varjella sitä eläimistyneen roistoväen hyökkäyksiltä. Vinitius oli eläessään nähnyt monta valloitettua kaupunkia, mutta ei hän ikinä ollut nähnyt tällaista epätoivon, kyynelten, tuskan, valitusten, hurjan riemun, hulluuden, vimman ja höltymyksen rajatonta sekasortoa.
Riemun salama vanhan kanttorin silmistä, hänen huultensa vapiseminen oli ainoa tervehdys hänen mestarillensa ja kuninkaallensa.
Juutalaisten sabbatti haudattiin Kristuksen kanssa, ja nousi jälleen hänen kanssaan kuolleista, mutta ei juutalaisena, vaan kristittynä juhlana, säilyttäen kaikki ne vanhan asetuksen määräykset, jotka olivat ihmisille tarpeelliset, laajempaa ja jalompaa vapautta suoden. Sunnuntai oli kristitylle maailmalle levon-, virkistyksen-, toivon-, riemun- ja hartaudenpäivä.
Hänen ohitsensa virtasi koko tuo ilon ja riemun tulva, hänen korviinsa kuuluivat alituisesti vaihtuvat, naurun pyöristämät, merkityksettömät, katkonaiset sanat sanotut enemmän livertämisen aikomuksessa kuin puhumisen. Se oli nuoruutta! Ja se oli ulkopuolella Heikkiä! Mikä katkera pettymyksen tunne! Mikä jäytävä kateus! Aivan niinkuin nuo olisivat häneltä sen varastaneet.
Painun vasten poveas, sydän kaihoon vaipuu; vaikka epätoivoon jäin, huolet jälleen haipuu, Pois jos käännät rusosuus lohdukkaan ja raikkaan, sulo silmäs pois jos luot, kuolen siihen paikkaan. Mit' on elo lemmetön? Yö, mi johti vaivaan. Lempi päivänpaiste on, riemun tuoja taivaan. Jo kevät riemuisa saapuu hymyin.
Kipuihin, tuskiin lääkkeen tuot, Ja anoojillen avun suot, Se ihminen on autuas, Ken kulkee sinun neuvoissas. Kun valtaasi saat sydämen, Uus' aamu koittaa herttainen; Ja uutta riemun elämää Sun rakkautes' herättää. Ei koskaan mene muistostain, Mink' ilon sinun kauttas sain; Sun katsees' valo-rikkahin Mua valaiskohon vastakin.
Antti Printz, joka olisi voinut antaa tarpeelliset osoitukset lähetys-toimelle, oli kadonnut tietämättömiin. Tarpeellinen oli siis pyytää itse siirtolaisilta tarkempia tietoja heidän tilasta ja tarpeistaan, ja postimestari Thelin tätä varten kirjoitti heille kirjeen Marrask. 16 p. 1692. Tämä kirje, joka seuraavalla Toukokuulla tuli Delawaren rannoille, synnytti siellä suuren riemun.
Ja minua jo huimaseekin niinkuin ikiuneen nukkuessa. Tai mitä se oli? Omituinen keinuttava liike tuntuu nostattavan ja taas laskevan: ylös, alas, ylös, alas En minä nuku. Minähän olen vain irti kaikesta. Keinumme keinumme Silloin käy rinnassa vavahdus, riemun vavahdus lentää minun läpitseni. Minä elän! Minä olen sama minä, olen jälleen yksi.