United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naiset, jotka olivat paenneet pihanpuoleisiin huoneisiin, eivät voineet pysyä niin tyyninä kuin herrat. Kreivitär Horn rukoili isäänsä lepyttämään joukkoa, ja Eeva Rhenfelt pyyteli samaa enoltaan, vanhalta Falkenbergiltä. Kaikki ahdistivat sitten yksissä tuumin kreivi Hornia.
Ja siihen sanoi hän: sitten saa kornetti pyytää minulta mitä hyvänsä, en ole sitä kieltävä. Onko se varma? sanoin minä. Niin varma, sanoi hän, kuin kukko Jaakopinkirkon tornissa; ennen se laulaa kuin minä teidät petän." No niin, eikö Eeva Rhenfelt tahdo täyttää Eeva Falkenberg^ lupausta? Toivoni on Pyhän Jaakopin kukon varassa, vastasi Eeva hymyillen.
Kenties on hän joku salainen Tanskan lähetti. Jos se on hän, joksi minä häntä luulen, kuiskasi rouva Rhenfelt enolleen, niin rauhaa hän viimeksi vaatii. Tuskin oli tämä sanottu, kun uusi sekava sorina syntyi kadulla, ja selvästi voitiin erottaa sanat: sotaa! sotaa! eläköön kuningas! Suomeen! Suomeen! Mitä? huudahti Gyllenstjerna.
Nuori leski näytti linnan katselemiseen niin kiintyneen, ettei hän enää huomannutkaan peräkannella olevaa vieruskumppaniaan. Sattumalta pudotti hän sillävälin matkalaukkunsa; hovimies, kreivi Torsten otti sen ylös ja ojensi sen leskelle, sitä sen enempää ajattelematta. Antakaa minulle sisällys, niin kreivi saa pitää kuoren, sanoi Eeva Rhenfelt huolettomasti, linnan varustuksia yhä tähystellen.
Se on totta, sanoi Eeva Rhenfelt. Miehen tulee näyttää, että nuorukainen on pitänyt sanansa. Kreivi Kustaa alkoi selailla kirjaa. Useimmille lehdille oli jo kirjoitettu Ebban käsialalla. Ensimmäiseltä lehdeltä luki hän: Tiberup, 25. p. heinäkuuta 1700. Toiselta: Narva, 20. p. marraskuuta 1700.
Tuo hieno valtiomies oudoksui silminnähtävästi asemaansa; hän ei ollut tottunut tällaisiin puheillakäynteihin. Eeva Rhenfelt odotteli ääneti ja apein mielin, että hänet huomattaisiin. Mutta häntä ei huomattu. Kuulat jatkoivat hurjaa karkeloaan hänen ympärillään tuiskuttaen hiekkaa hänen päällensä.
Minä olen muistuttava teidän majesteettianne lupauksestanne, sanoi Eeva Rhenfelt ja kosketti huulillaan kuninkaan karkeaa, vastahakoista kättä.
Hyväksytään maksettavaksi: Eeva Rhenfelt, syntyjään Falkenberg. Hyväksytään, vastasi Eeva. Protesteerataan, väitti Bertelsköld. Mitä? huudahti kreivitär. Oletko siis pettänyt? ... olet kenties sortunut taistelussa? En, mutta... Salli minun virkistää muistiasi erään asian suhteen, joka kenties tekee suotavammaksi, että viimeinenkin lehti on täyteen kirjoitettuna. Voici.
Rouva Rhenfelt täällä, ja minä en ole osannut aavistaakaan, missä suloisessa seurassa olen tullut Ystadista! huudahti soopeliturkkiin puettu herra. Se johtuu siitä, että kreivi Torsten tällä matkalla kaiken aikaa on vartioinut kajuuttaa, vastasi Eeva Rhenfelt vähän kärkevästi, linnaa yhä katsellen. Ei edes ottelu tanskalaisten kanssa voinut herättää kreiviä hänen tyynestä rauhastaan.
Mitä teillä on täällä tekemistä? huudahti hän nähtyään suureksi kummastuksekseen mustaan samettiin puetun naisen ruudinsavun ja kuolevien keskellä. Eeva Rhenfelt huomasi hetken tärkeyden, notkisti tuota pikaa polvensa ja huudahti: Teidän majesteettinne, armoa Suomenmaalle! Kuningas säpsähti. Mitä teillä on minulle sanomista? Puhukaa!