United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ryntääjät lähtivät sentähden heti pakoon, ja koko asia päättyi muutamien repaleisten roistojen haavoittamiseen, jotka todennäköisesti hirsipuussa saavat maksaa uhkarohkean yrityksensä. Mutta päämies pääsi pakoon, juuri teidän vuoksenne, kapteeni hyvä! Oltiin sitä paitsi kuultu halventavia lauseita Hänen Majesteetistaan kuningattaresta ja valtakunnan hallituksesta.
Iltahämärä oli jo laskeutunut kaupungin yli, mutta sittenkin lymysin minä repaleisten matkatoverieni taajimpaan joukkoon, heidän astuessaan reippaasti avonaisin kasvoin, ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: "katsokaa vaan, tällaista sitä saa kärsiä kuninkaan ja isänmaan tähden". Hyvällä omalla-tunnolla olisin minäkin voinut sanoa samaa, mutta sellainen hyvä avu, jonka on saavuttanut vastoin tahtoansa, on tikusta tikkuun ihan synnin näköinen.
Ja jos tahdot köyhäin tilaan vielä tarkemmin tutustua, niin seuraa kanssani maan sisäisiin kivihiilikaivoksiin. Kalpeiden ja repaleisten vaimojen ja lasten parvia ehtimiseen rientää raskaine taakkoineen, mikä kontaten kuka raahaten, vastaasi: köyhyys ja kurjuus puhuu heidän kalpeiden kasvojensa juonteista; raakuus heidän sanoistaan ja töistään.
Hienoina suikaleina enää vannehtivat loimet pölkkyä, jonka hamppuvaate paistoi kuin kerjäläisen iho repaleisten vaatteiden alta. Tuskin oli siinä puolikymmentä kyynärää enää. Mutta lukkari oli kiertynyt paksuun vaatekääryyn, vähän vailla sataviisikymmentä kyynärää kaunista nelivartista oli siinä. Siinä oli ankaran työn ja monien vaivain tulos.
Aina oli hänellä päällä vanhat ja repaleiset vaaterievut, joita hän lienee pitänyt siksi, että herättäisi paremmin säälin tunnetta niissä ihmisissä, joitten kanssa hän oli tekemisissä, sillä pakosta ei hänelle repaleisten vaatteitten pito ollut, kun oli mahdottoman rikas! Ei hän millään muotoa olisi sitä suvainnut, että hänen rikkauksistaan puhuttiin, sillä hän koetti kaikin mokomin sitä salata.
Kun siis Manasse aikoi tuvasta uudestaan poistua, käski hän sitä tiukasti: »Etkö sie jo äsken kuullut, jotta kirja käteen ja ala lukii!» Poika tunsi äitinsä luonnon ajottaiset kiivastumiset ja niiden aikaisen voiman. Hän pysähtyi, seisoi kädet epäröivänä repaleisten housujen taskussa, hattupahanen päässä, veti otsanahkan kureeseen ja väänsi epäluuloista katsetta puhujaan.