United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai niin Vendell, että sinusta siis tulee Rauhalahden isäntä, ja rupeat polttamaan piippua ja istumaan keinutuolissa, niinkuin setä ennen! Rauhalahden herra minusta tulee, jos vaan kaikki käy niinkuin ajattelen. Mutta nyt on niin, että asialla olisi kiire, sillä tärkeätä on juuri se, ettei Martta saisi omin päin hallita kartanoa vielä yhtä vuotta, kuten hän tahtoisi. Hän tekee siitä talosta lopun.
Täällä on onni, täällä on se vapaus, jota paitsi ei ihmisrinta hengitä. Täällä asuvat ne taiteen ja runouden hengettäret, jotka kolean maailman ihmiskodiksi muuttavat. Syntymäpäivä. Olipa Rauhalahden onnellisilla haltijoilla sentään surunsa heilläkin. Maanviljelysneuvoksella oli seitsemän tytärtä, mutta ei ainoatakaan poikaa. Kelle siis kartano oli joutuva?
Minä kysyn sinulta: mitä maailma siitä paranee, että sinä nyt vuorostasi rupeat istumaan Rauhalahden keinutuolissa ja polttelemaan piippuja? Emmekö ole sinun kanssasi satoja kertoja puhuneet, että elämä niinkuin se nyt on, on nurin päin, että taide ei ole taidetta eikä sivistys ole sivistystä?
Sinusta vaan näyttää siltä näin kuuvalossa. Jos jaksat, niin souda vähän paremmin, että päästään pois. Kyllä. Katri olikin tähän saakka soutanut niin huonosti, että toinen vene jo aikoja sitten oli heidät jättänyt. Mutta nyt hän veti sitä kiivaammin, ja matka kului joutuisasti. Kohta he jo kääntyivät Koivuniemen ympäri ja tulivat Rauhalahden salmeen.
»Saattaisi joku herra olla metsästämässä, esimerkiksi. Ja yhtäkkiä töytätä esiin pensaista, ettemme huomaisikaan. Hyvä Jumala, ajatteles, mihinkä joutuisimme?» »Metsästämässä? Kyllä kai. Mitä luulette, emäntä? Käyvätkö ne täällä metsästämässä?» »Eihän toki. Kiellettyä se on Rauhalahden maalla. Riisukaa vaan leningit pois, jos mieli tekee. Ei täällä ole ristin sielua koko matkalla.»
Ennen lähtöänsä Rauhalahden kotitarkastajat kokoontuivat saliin ja upseeri alkoi huonolla saksallaan tehdä jonkinlaista hyvästijättöä maanviljelysneuvokselle ja rouvalle, jotka seisoivat vierekkäin.
Yhtä leikkisästi hän torjui nuoren herrasväen tarjouksen, että hän saisi itselleen valita sopivan maapalan mistä vaan halusi Rauhalahden maalta. Eivätkä he voineet keksiä miten auttaa häntä vielä muulla tavalla kuin vaan maksamalla hänelle sen palkan, minkä hän oli työpäivistään saapa.
Mutta kaikki ovat sittenkin yhtä onnellista joukkoa, jota seurustelu lämmittää sisältäpäin ja kesäiset päivät ulkoa, onnellista vapaudessaan, onnellista huolettomuudessaan onnellista yksin jo siksikin, että syrjäisten kadehtiessa saavat lukea itseänsä kuuluisan ja rikkaan Rauhalahden tuttavapiiriin.
Mitä tämä on, herra nimismies? kääntyi hän virkapukuisen, kultanappisen nimismiehen puoleen, joka, tullen kyökin ja ruokasalin kautta, astui nyt arvokkaana Rauhalahden isoon saliin. Nimismies kohautti vastaukseksi olkapäitänsä, niinkuin olisi tahtonut sanoa: ikävä velvollisuus! Mutta ei sanonut mitään.
Hän voi vapaasti pyhittää vaikka kokonaisen päivän vanhojen historiallisten kirjeiden lukemiseen, sillä Rauhalahdessa säilytetään esi-isien kirjeitä ja vastauksia niihin ammoisilta ajoilta; se on Rauhalahden tilan suuri ylpeys. Ei sitä historiallista kuuluisuutta, joka ei olisi ollut ellei sukulaisuussuhteissa niin ainakin jossain tekemisissä Rauhalahden kanssa.