United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ranskalainen jesuiitta Pierling, muuan kielitaitoinen, kyvykäs mies, oli persoonallisena välittäjänä paavin ja tsaarin kesken ja koetti ylhäisaateliston piirissä levittää aatetta "molempien kirkkojen välisestä henkisestä yhteydestä". Monet vanhojen bojaarisukujen jäsenet kääntyivät salaa katolisuuteen. 1880-luvun lopussa oli molempien kirkkojen läheneminen kuin ilmassa, jopa niiden unioni, tunnustamalla paavin kanoninen auktoriteetti, niinkuin jesuiittakunta toivoi.
Hyvän toimeentulon todisteeksi voimme myös mainita, että väestön 6 prosenttia eli yli kahden miljoonan ihmisen elää yksinomaisesti rahainsa koroilla. Varsinaisia säästäjiä, joihin suuri osa säästöpankkeihin panevia työmiehiä ja pieniä koronkiskojia kuuluu, on yli 10 miljoonaa ihmistä; toisin sanoen: jokainen kolmas ranskalainen luonnollisesti mitä erilaisimmista arvoluokista on "raha-äverijäs."
Eräs ranskalainen salatieteilijä, joka ei ollut teosofi eikä ollenkaan hyväksynyt teosofista liikettä, istui huoneessaan, luultavasti Parisissa, ja kirjotti kirjotuspöytänsä ääressä, joka oli akkunan luona. Vaikka hän muuten oli tavallisen ihmisen näköinen, kiintyi huomioni hänen silmiinsä, joissa paloi tumma, synkkä hehku.
Silloin tämä ranskalainen salatieteilijä tunsi voimakasta mielenliikutusta enkä minä ymmärtänyt muuta kuin että hän, joka nähtävästi oli rakastunut tuohon naiseen, äkkiä tuli mustasukkaiseksi sen takia, että vieras herrasmies ajoi vaunuissa naisen seurassa. Luultavasti hänellä oli syvempikin syy, minkätähden hän samassa menetteli niinkuin menetteli, mutta sitä en silloin osannut nähdä.
Kello kolme saapui kaksi komppaniiaa henkivartijoita, toinen ranskalainen, toinen sveitsiläinen. Ranskalais-komppaniia oli puoleksi herra Duhallier'in, toiseksi herra Desessarts'in miehiä. Kello kuusi illalla alkoi kutsuttuja tulla. Sitä mukaan kuin heitä tuli, sijoitettiin heitä suureen saliin, heitä varten valmistetuille parville. Kello yhdeksän saapui ylipresidentin rouva.
Löytyipä vielä "yö-ryysyläinenkin" ranskaksi "peillerouse de nuit" joka asui kirkon porstuan alla. "Peille" on vanha ranskalainen sana, joka merkitsee ryysyä; siitä syystä kirkonporstuaankin, jossa ryysyiset kerjäläiset jumalanpalveluksen aikana oleskelevat, mainitaan yhden mukaisella nimellä. Tämä yö-ryysyläinen puhutteli ohitse kävijöitä kerjäten heiltä apua.
Aina kello kymmenestä asti oli hän ollut valmiiksi pukeutuneena. Hän makasi puolinojallaan leposohvalla, käsissään ranskalainen aikakauskirja, ja kulutti odotuksen pitkiä hetkiä. Tänään oli Horn tuleva, hänen viimeinen sanansahan oli "huomenna". Ja hän jättäytyi suloisten unelmain, eilisten muistojen valtaan.
Ollen monilta muilta toimilta estettynä tarpeellisella tarmolla tutkimustani kiirehtimästä sain vielä kestettäväkseni senkin kolauksen, että eräs ranskalainen kirjailija Augustin Filon, joka persoonallisesti oli tuntenut Mériméen ja saanut useilta hänen ystäviltään lukuisan joukon kirjeitä ja tiedonantoja käytettäväkseen, m.m.
Minun täytyy saada se tietää, mutisi Bertelsköld itsekseen ja astui nopein askelin kuninkaallisen päämajan porttia kohti. Sallikaa minun muistuttaa teille, kuiskasi ranskalainen levottomasti, että etumme vaatii meitä huomiseen asti pysymään tuntemattomina.
Se ei voi olla kukaan muu kuin hän ... mutta jos se on hän, niin täällä on eräs toinenkin... Minun täytyy päästä siitä selville, jatkoi Bertelsköld ja oli jo portilla, kun Siquier tarttui häntä käsivarteen. Yksi sana vain, sanoi ranskalainen.