United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä pahaa olen minä sinua vastaan tehnyt, ettäs minua näin rankaiset? No, jollet tahdo niin kelpo palkkaa kuin häneltä saisit, niin on minulla toinenkin paikka. Eikä sekään huono ole. En tahdo sellaiseksi, en koskaan! Sinä olet puhdasverinen, terve tyttö. Minä hankin sinulle hyvän amman paikan. Kelpaako se? No, ammaksi minä kyllä rupean. Se on ihan toista.
"Herra Jumala! älä anna minun olla heikko tällä hetkellä! Sinä rankaiset kovasti, mutta minä olen sen kaikki ansainnut, tapahtukoon tahtosi!" Hän istui kauan mietteissään. "Enkö ole tehnyt oikein? Herra Jumala! vahvista minua tässä kiusauksessa!" Kylmä hiki kostutti hänen otsaansa ja hän oli varsin kalpea. "Entäs jos olisit väärin tehnyt? Täällä oli pimeä, sanoi hän, ja hän tarvitsi valoa. Mutta minäpä päästin kiusaajan tänne " Hän hyppäsi seisaalle ja avasi oven. "Liv!" huusi hän käsi lukossa, meni sitten ulos pihalle, etsien häntä silmillään. "Liv! Liv!" huusi hän ja äänensä tärisi.
Sinä tiedät nyt, mikä vaara häntä uhkaa. Hyvästi! Olen velvollisuuteni täyttänyt.» »Pysähdy, jää», pappi huusi pidellen päätään. »Jos kaikki on totta, niin kuinka voin hänet pelastaa? Minua ei päästetä sisään. En tunne tuon kamottavan talon kaikkia salakäytäviä. Oi, Nemesis, näin minua oikein rankaiset!» »Minä päästän orjani kotiin. Ole sinä oppaani ja toverini!
Sinä rankaiset meitä nälällä ja kalliilla ajalla, että me nöyrtyisimme. Opeta Herra meitä ajattelemaan, ettei meidän suurin onnemme saa olla lihavasti katetussa pöydässä, vaan että me sen löytäisimme Sinussa, Sinun iankaikkisessa rakkaudessasi. Mutta älä anna meidän synnissä nukkua, älä rankaise meitä hirmuisimmalla vitsallasi, älä käännä kasvojasi pois meistä, Herra...»
Hän kuulee "Herran pettämättömän äänen huutavan sisässänsä: sinun pitää toimittaman suuri kuninkaan-työ Norjassa". Ja kun Skule on ottanut kuninkaan nimen, hän uskaltaa kysyä: "Jumala, Jumala miksi rankaiset minua niin kovasti, minua, joka en ole mitään rikkonut?". Mutta pian hän havaitseekin rikkoneensa, Ingaa ja Margaretaa vastaan, joilta hän on sulkenut sydämmensä, voidaksensa muka siten paremmin täyttää kuninkaallisia velvollisuuksiaan.
Pitkä oli tämä yö onnettomille, pitkät, surulliset olivat hetket itkun ja valitushuutojen kestäessä. "Maria, pieni Maria, ainoa lapseni susien saaliina! Herra Jumala, sinä rankaiset minua kovin vihassasi!" valitti äiti. "Koeta vähän levähtää voimistuaksesi, kun uudestaan lähdemme etsimään," lohdutti mies. "Levähtää, levähtää, en saata, lähtekäämme heti."
Hookon, Hookon! HOOKON. Etkö voi keksiä älykästä neuvoa saada herttua surmatuksi, sanon minä! Oi, unohdatko sitte kokonaan, että hän on minun isäni! Jumala, Jumala, miksi rankaiset minua niin kovasti, minua, joka en ole mitään rikkonut! INGAN
Hän, tuo onneton, oli yhtä hyvä ja puhdas kuin Ester, ja se ei sinua estänyt... En tahdo Esterille hänen kohtaloaan ... siksi vaadin, että kosit häntä, ennenkuin olet hänen maineensa tahrannut..." "Sinä vaadit, ... sinä uhkaat ... siis, joll'en tottele käskyjäsi, sinä rankaiset minua laskemalla liikkeelle nuo juorut, jotka tähän asti jalomielisesti kyllä olet pitänyt itselläsi.
Hänen täytyy kuolla pimeydessä, kaiken ihmisavun puutteessa, yksin, pahan omantuntonsa nuhteitten kanssa, tuskallisesti janoon ja nälkään nääntyen. Oi Jumala! hirmuisesti sinä rankaiset jumalattoman kavalat juonet." "Vieläkö sitä ilkiötä surkuttelet?" huudahti herra Vanderstraten. "Käykö meidän paremmin kuin hänenkään?"
Oi, Jumalani! oliko se sinun tahtosi?... Miksi niin rankaiset luotujasi ... miksi annoit ihmisille voiman eroittaa kaksi rakastavaista, sinä, joka itse olet rakkauden Jumala! Nä'enkö todellakaan enää koskaan Kaarloa? Se on milt'ei mahdotonta ... vaikeroi Maria, ja kyyneleet vuotivat hänen silmistään.