United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuullessaan siitä vaarasta, jossa hänen äitinsä oli ollut, siitä alttiiksi-antamuksesta, joka hänet oli pelastanut, vihan leimaus ja kirkas kyynel yht'aikaa, loistivat hänen silmissään. Vihdoin hän tarttui Villon'in käteen, ja, pusertaen sitä, sanoi tälle: "Kiitos!" Sitten, ikäänkuin itsekseen puhuen: "Oh! Sitähän jo aavistin, että nuo molemmat miehet, nuo Ramswag veljekset, olivat pettureita!"

Näitä sanoja ei kukaan kuullut, ei Renato herttuakaan, joka tulisen rohkeutensa innossa jo taasen oli syösnyt ankarimpaan melskeesen, heiluttaen toisella kädellä voittomerkkiänsä, toisella iskien yhä lakkaamatta. Vähän kauempana Kilian samaten ajoi takaa erästä lippua, Suur-Bâtardin lippua. Sitä kantoi Ramswag, joka pienen Italialaisen ratsuparven kanssa koetti paeta järven poikki.

Runoilijan silmäys näkyi pyytävän selitystä. Käden liikkeellä herttua käski toverinsa vastata. "Rouva herttuatar", hän lausui, "oli poikansa tietämättä itse lähtenyt kantamaan viimeistä valitusta Ludovikin tuomioistuimen eteen. Ramswag veljekset, kaksi ritari-nimeen kelvotonta, olivat tarjouneet hänelle saattajiksi.

Ramswag oli jo lähtemäisillään; muuan vanhus, Badin rajakreivi häneltä sulki tien. "Maltas vähän!" tämä sanoi, "minun nimeäni on jo käytetty; sitä aiotaan vieläkin käyttää. Burgundin herttua, minä toivon, ett'en saa sitä katua, ja että pidätte sananne." "Epäilemättä ... niin ... mene! Ramswag, mene!" Ilkeä irvistys väänsi Lothringilaisen kasvoja; sitten hän katosi.

"Kunnia ja voitto Kaarlo herttualle", Ramswag jatkoi; "hänen seurassaan ovat kaiken mailman prinsit ja ylhäiset herrat: Neapelin kuninkaan poika, Cleve'n herttua, Filippo Badilainen, Romont'in, Marle'n ja Chalons'in kreivit, ynnä monta muuta vielä. Niiden ympärillä joukottain palvelijoita, kauppiaita ja irstaisia naisia. Katsokaa! katsokaa näitä neljää sataa komeata telttaa meidän ympärillämme.

"Mitä väkeä nuo ovat?" herttua kysyi te'eskennellen tietämättömyyttä, mutta voimatta peittää pirullista iloansa. "Teidän ylhäisyytenne", Ramswag vastasi, "se on Granson'in varustusväki, joka tulee antaumaan teidän tahtonne ja armonne alle." "Minun tahtoni," herttua vastasi, "on, että ne hirtetään. Minun armoni on, että saavat juuri paraiksi aikaa sovittaa asiansa Jumalan kanssa."

Niinkuin hän, minäkin menen Alppien yli, niinkuin häntä, ei kukaan minuakaan voi vastustaa." Eräs ääni hänen keskeytti; tykin ääni. "Mitä se on?" hän sanoi rypistäen kulmiansa. "Granson ei siis vieläkään ole antaunut? Haa! minä hirtätän ne joka ainoan!" Sitten, nousten äkkiä pystyyn, hän kysyi: "Missä on Ramswag?" Tämä astui esiin kumartaen maahan asti.

"Tuossa jo ovat, isäntä! tuossa jo ovat!" hän sanoi; "rientäkää, muutoin tässä käy kuin Granson'in luona!" Vaan nytpä herttua antoi hänelle nyrkillään semmoisen sivalluksen, että narri parka lensi teltan toiseen päähän asti. Juuri samassa Ramswag astui sisään, aseet vallan veressä ja otsa haavoitettuna. Herttuan viha katosi kohta ja antoi sijaa ilolle.