United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuulkaa nyt, mitä hän sanoo: hänellä ei ole rahoja! Oh, minkälaisia pettureita kaikki nämä ryssät ovat. Vaan varro, varro, herra rajupää! Täti kulta, tulkaas tänne minulla on teille jotakin kerrottavaa". Saman päivän illalla huomasi luutnantti päältään riisuessaan, vyönsä yläreunan, tuon vyön, jota hän aina piti vyötäisillään, olevan aukiratkotun sormen pituudelta.
»No, elä sinä niin huolehdi», sanoi Nikkilä. »Kyllä se Liisa siitä mieltyy. Ja muistappas itseäsi millainen rajupää olit. Monta selkäsaunaa minäkin sinulta sain, eikä sinusta silti ole kovinkaan huono tullut», sanoi hän hymyillen. »Kovinkaan huono», toisti Nikkilän emäntä nauraen ja vakuutti hänkin omasta puolestaan, että kyllä Liisa mieltyy vielä.
Ja sanan käytössä hän on niinikään tepsivämpi kuin kukaan hänen ystävistään tai vastustajistaan nuorten joukossa. Nikkilän arviointi, ettei Liisasta tule huonompi ihminen kuin oli äitinsä, rajupää hänkin muinoin, käy aivan toteen.
Tämä viehättävä, solakkavartaloinen ja hienosti kasvatettu entinen rajupää oli vallan erilainen kuin tilanomistajat maalla yleensä. Kenelm oli hetkisen vaiti, ja sanoi sitten suoraan: "Minä tulen teille. Mutta sopiiko teille, että tulen teille nousevan viikon keskipaikoilla?" "Kuta pikemmin sitä parempi. Miks'ei huomenna?" "Huomenna minä lähden Mr Bowles'in kanssa matkalle.
»Kuinka tottelevainen ja tyyni se rajupää on sinun käsissäsi», sanoi isäntä. »No, ketä se sitten tottelisi, jollei omaa kasvattajaansa», sanoi Helena, taputtaen minua kaulalle. Hän oli oikeassa. Häntä olin valmis tottelemaan, vaikka kuolemaan olisi käskenyt. »Sinä rakastat sitä hevosta», sanoi kysyvällä äänellä isäntäni, katsoen hellästi Helenaa.