United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä voin palvella teitä tällä summalla," sanoi hän; "mutta tiedän teidän ei voivan olla rauhassa, ennenkuin sen olette suorittaneet, vaan minäpä en tahtoisi saattaa teitä uusiin vaivoihin. Onhan toinen keino: te voitte voittaa rahanne jälleen." "Mutta, hyvä kreivi", vastasi isoäiti; "minä sanon teille, ett'ei meillä ole rahoja lainkaan."
"Mitenkä voitte rahanne paremmin käyttää, kuin että nyt ..." "Kun minä joskus tarvitsen holhojaa, pyydän siksi saada teitä herra Pilgrim". "Herra Lents, minä huomaan, etten minä ole niin rikkiviisas kuin te". "Siitä on minulle suuri kunnia", sanoi Petrovitsch, asettaen toisen jalkansa toisen päälle ja heiluttaen tohveliaan. "Minä puolestani olen tehnyt tehtäväni", sanoi Pilgrim taas.
"Minä puhun kohta sedän kanssa", sanoi hän. "Hän ei voi antaa lapselle muuta rahaa, kuin mitä hänen omaansa on", väitti Ilse itsepintaisesti, "ja siinä on meillä kohta ulosmaksu; sillä tavoin lentää omaisuus tiehensä turhuuteen ja ylellisiin koristeihin kuin tuhka tuuleen, ennenkuin sitä aavistamme." "No, pitäkää minusta nähden rahanne taskussa!" huusi Charlotte suuttuneena.
HOPPULAINEN. Peltolan isännän rahat? No, nyt minä kummia kuulen. Ovatko teidän rahanne olleet tuon kiven alla, isäntä? PELTOLA. Niin Penttula sanoo. HOPPULAINEN. Enpä, lempo vieköön, olisi luullut teidän tuonlaisessa paikassa rahojanne säilyttävän. PELTOLA. Sinä et ymmärrä. Ne viisisataa, jotka tässä tuonoin minulta varastettiin
PENTTULA. Tämä sama paikka se oli, jonka näin tulikiven liekissä ja tuossa on kivi, jonka alta rahanne löydätte. PELTOLA. Tuonko kiven alta? No, ei uskoisi! PENTTULA. Eikö ole? Kuolema ja kadotus! Onko maa ne niellyt, vai itse paholainenko täällä on käynyt? PELTOLA. Entä, jos ei niitä ole siellä ollutkaan. PENTTULA. Siellä ne olivat vaikka hirteen minua vietäisiin.
Paitsi sitä ei ole mahdotonta, että varas saadaan ilmi ja te saatte rahanne takaisin, ja ell'ei, niin lausuu Vapahtaja: helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" minä näin selvästi hänen tässä terävästi katselevan herra Claudiusta. "Eikö tämä ole kallis, suloinen lohdutus sille, jota Jumala koettaa maallisten varojen ryöstämällä?"
Nimen allekirjoitus on se asia, josta kaikki riippuu. Ja sehän on oikea, rouva Helmer? Onhan se todellakin teidän isänne, joka on piirustanut nimensä tähän? Minä olen kirjoittanut isäni nimen. Krogstad. Kuulkaa, rouva, tiedättekö, että tämä on vaarallinen tunnustus? Nora. Miksi niin? Te saatte kohta rahanne. Krogstad. Saanko kysyä teiltä, miksi ette lähettäneet paperia isällenne? Nora.
... »Vai niin, Te panette rahanne elinkorkolaitokseen?» hän jatkoi huvitettuna. »Yksinäinen tyttö, kuten minä, seisoo aivan toisin omilla jaloillaan, kun hän tietää tulevaisuutensa turvatuksi.»
Tietysti te saatte rahanne takaisin ja toisen mokoman lisää, jos sen sallitte. Menetteleisinpä kovin alhaisesti, jos pitäisin ne. Ei pidä luulla, että minä olisin esteenä kunnonmiehille, jotka ovat sellaisessa asemassa kuin te, se olisi kovin alhaista», selitti hän ja alkoi punaisena kasvoiltaan ammentaa kultakolikoita taskustaan. Alan ei virkkanut sanaakaan, tuijotti vain maahan.
Ja nyt, kunnioitettavat naiset, sallikaa minun pyytää teitä vieraina jäämään minun talooni, sillä aikaa kuin teille sopivampaa asuntoa hankitaan. Lisäksi pyydän minä saada olla teidän rahanne hoitaja, siksi kun olette ehtineet asianne järjestää." "Ei minun kiitollisuuteni sitä hyvyyttä kohtaan, jonka teidän Jaloutenne on osoittanut meille, vähene siitä, ett'en minä taida sitä käyttää.