United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eivät mitkään hänen kirjavan elämänsä tiellä sattuneet vaiheet eivätkä onnettomuudet olleet voineet masentaa häntä, tuota rautaista miestä; harmi loistavien toiveiden kukistumisesta, turhat yritykset rakentaa uudelleen tuota kaatunutta ilmalinnaa, suru siitä, että hänen läheisimpänsä itse repivät alas hänen työnsä, kaikki se kalvoi kuin raateleva korppi hänen sielunsa sisimpää.
"Sinä olet raateleva ahma", sanoi Simo, "Kristuksen laki vaatii minua siksi sinua nimittämään, sillä ahma raatelee ja tappaa lampaita huvikseen, mutta Raamattu sanoo, että sen käpälistä vaatii Jumala lammasten veren.
Kivet kovat kallioilla, kankahilla Mullaks rikki murretaan; Rauta kaikki repäisevä, raateleva Ruostehelta raadellaan. Ei niin vähää, väetöntä, voimatonta, Jota surma säästänee; Ei niin vahvaa, väellistä, voimallista, Joka kuolon kestänee. Kannelle jos kaiken ilman heität silmän, Sitä tutkit tapoineen: Kääntyy, kulkee, vääntyy, vyöryy, poikkee, pyöryy Taivas kirkas tähtineen.
Hän salaisuuden voi kätkeä. NIILO. Olkoon niin. HANNA. Tahdotteko, että saatan hänet tänne? MAUNO. Tee se, mun lapseni. Neito, sä mun kasvinsisareni, soipa äänes tässä kiusan leikissä lempeästi kuin paimenen heleä huuhellus karjan korvissa kaikuu, koska uhkaa sitä metsän raateleva peto. Mitä hekumaa havaitsee mieleni?
Miksi heitit ulos tuon hirmuisen salaisuutesi, joka nyt on raateleva minua ijäisesti! Ja hän purskahti itkuun. Kuultuaan Erikin askeleet kuivasi hän kyyneleensä ja otti käteensä kirjan, sillä hän tiesi, että Erik ei ollut hyvillään hänen makaamisestaan joutilaana ja uneksien. Helena ei tahtonut vaivata häntä suruillaan, ja sen tähden hän oli lukevinaan.
Tule hulluksi, turmansynty! Sinä luulet maailmanrannalla ijäti istuvasi. Ja kuitenkin on tähtiin kirjoitettu, että sinä rakastat kuvajaista enemmän kuin oikeaa ihmistä ja että tuo rakkaus on sinut nuorena raateleva. Kuin meren suola on se sinun sydänhaavojasi kirveltävä. Kuin meren maininki on se sinua hulluksi huljuttava ja syöksevä syvyyteen.» Sade oli lakannut.
Toivonen syleili Elsaa ja sanoi: »Karhula ei olekkaan mikään raateleva karhu; mutta minä näen, se on pelkäävä, liehakoitseva ja pahanilkinen kissa. Mutta kyllämä hänen kyntensä taitan.» Hallitusmiesten ensi kokouksessa Väkelä ja Toivonen ennen kaikkia tahtoivat saada luvun laskut ja yhteiset laskukirjat silmäilläksensä. Mutta kaikki oli sikisoki ilman yhtään järjestyksetä.
Meidän asemamme on todellakin omituinen, jatkoi Athos hymyten; tähän päivään saakka olemme me eläneet vaan sen vuoksi että luulimme toisiamme kuolleeksi ja että muistoa on helpompi sietää kuin elävää olentoa, vaikka muistokin toisinaan on vallan raateleva! Mutta vihdoin, sanoi mylady tukahtuneella äänellä, mikä teidät on tuonut minun luokseni, ja mitä te tahdotte?
Niiden raateleva sukkeluus, terävä ajatus-voima, syvä runollisuus ja sydäntä-särkevä totuus ihmetytti kaikkia; mutta saattoi myöskin itse kirjoittajalle yhtä paljon vastustajia ja vihollisia, kuin ystäviä ja ihantelijoitakin.
KULLERVO. Saattajaksi anna mennä! Toinen tie minua viepi Emoni elantomaille. Yksin. Minä syksy-yö valoton, Kuuton, tähdetönkin, synkkä. Tässä neuvotonna seison Kuin meren selällä luoto, Altis aaltojen himoille, Puuttomaksi paljastettu. Mikä toivo nyt minussa Juurta ottaisi, vesoisi? Missä se sydämmen taimi, Kaunis, rauhallinen kasvi, Joka nousta voi minusta Sukukuntien suloksi? Mulla ollut on menestys Tuhotessa, turmellessa Valon kukkasen, elämän. Mut kun rauhantöit' yritin, Ratkesi minussa voima, Raju, riihoton, väkevä, Raateleva harhavoima. Orjan leima on minussa. Siks' ei ainoa ajatus, Sydämmeni synnyttämä Vastaisuuttani valaise! Oma on heimoni hävinnyt, Miksi taistelisin? Koston On sota jo suoritettu, Joukkokin osansa voitti. Lopussa minun sotani.