United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja kun hän näillä ajatuksilla monta päivää ja yötä, sinne tänne horjuen, vaivasi päätänsä, havaitsi sattumaltaan eräs Ligurialainen, apujoukkoihin kuuluva alhainen sotamies, joka oli lähtenyt leiristä vettä noutamaan, ei kaukana linnan siitä sivusta, joka oli sotivista poispäin, kivien välissä matavia raakkuja.

Tuokaa tänne kanoottinne ja viekää meidät toiselle rannalle, niin saatte paljo helmiä ja raakkuja." "Ei kymmenestä tuhannestakaan, veli. Me emme ensinkään tahdo teitä tälle puolelle. Virta on syvä, palatkaa takaisin, te olette huonoja, huonoja, huonoja! Virta on syvä ja siipiä teillä ei ole. Palatkaa takaisin." Tämän sanottuaan alkoivat he laulaa mitä hurjinta ja salaperäisintä laulua.

Sitten kuului kirkuva nais-ääni, joka tarjoeli kaupaksi raakkuja, ja heti sen jälkeen lauloi vahva bassoääni omatekoisella säveleellä: "Herneen palkosia, uusia perunoita! viisikolmatta äyriä kannulta vaan." Sitten oli kotvasen aikaa ääneti, kunnes maidonmyyjä alkoi kulkuistansa helisyttää.

Sitte luettiin määrätty luku raakkuja ja helmiä, jotka jätettiin samana iltana Tippu-Tibille elatusvarojen hinnaksi kymmenestä päivästä. Seuraavana aamuna, Lokakuun 24 päivänä, jätti retkikunta leiripaikkansa, täynnä toivoa ja luottamusta. Kauniin ja aaltomaisen, vaan autioksi jääneen maiseman kautta, jossa aina peninkulman päässä näkyi hävitettyjä kyliä, kuljettiin nyt luoteiseen suuntaan.

Se onnistuikin; hän näki hänet edessään, pureskellen rinkeliä tahi piparikakkua! Hän koetteli uudelleen ja yhä uudelleen liimailla tyttöä mieleensä, mutta väkisinkin tuli hän taas ajatelleeksi kauraleipää ja voita. Hän meni nälkäisenä levolle ja kulki päivät pitkin levottomana ympäri saarta, saadaksen nälän katoamaan; siellä oli ainakin sinisiä raakkuja haurojen seassa syötävänä!

Oh, koska ette ole tyytyväinen, niin ei voi kukaan kestää tässä saatananloukossa, vastasi tyttö nenäkkäästi, heittäessänsä raakkuja valkeesen, jotka räiskyen leimahtivat ja valaisivat nyt tuota ennen pimeätä huonetta.

Kolme oli sitäpaitsi kuollut rokkoon matkalla Ikondusta. Stanley lähetti sitte kääpiön kotiinsa, ja antoi hänelle kourallisen raakkuja ja neljä helmi-kaularihmaa.

Ruskeita Illyrialaisia, Dalmatialaisia puoli-itämaalaisissa puvuissa, jättiläismäisiä merimiehiä punaisine takkineen, lukemattomia kaupitselijoita, jotka korkealla äänellä tarjoilevat mitä erilaisimpia tavaroita: raakkuja, syömäsimpukoita, granataomenia, meluunia, viikunia, rypäleitä ja muita maan viehättäviä hedelmiä.