United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !


Oli alkanut kuulua huhuja, että Mathiesenkin oli nurin... Katse tähyili ja vaani, tiesikö jo hänen päämiehensä tästä mitään. Tämä istui sisäkonttorissa ja suori entiseen tapaansa kirjeitä ja lähetyksiä tai tuli silloin tällöin ovelle pyytämään Tobiesenilta jotakin paperia, joka oli haettava käsiin konttorin hyllyltä.

Vielä hetki, niin aallot löivät yhteen vajonneen haahden yli ja Pohjanpiltti morsiameneen oli kadonnut. Mutta Ruotsin haahdet, jotka nyt yli-ympäri olivat pakosalla, riensivät vasta-tulleen aluksen luo, jonka johdolla toivoivat voivansa uudistaa taistelua, Suomalaiset taas, kun havaitsivat päämiehensä hukkumista, tulivat alamielisiksi, eivätkä tienneet, mitenkä asiansa asetella.

Saatuaan siten toiveensa täytetyiksi portugalilaiset palasivat maalle ja luovuttivat veneen takaisin vapauteen päästetyille amiraalin miehille. Heiltä hän sai kuulla, että jos portugalilaisten olisi onnistunut saada amiraali kiinni, häntä ei olisi päästetty vapaaksi, sillä niin oli kuvernööri väittänyt sellaisen käskyn oli Portugalin kuningas, hänen päämiehensä, antanut hänelle.

Hänen asianajajansa, joka oli abolitionisti, selitti silloin, että Dred oli vapaa mies, koska hän oli asunut 4 vuotta valtioissa, joissa laki ei sallinut orjuutta. Päämiehensä puolesta syytti hän sitä paitse isäntää rääkkäyksestä ja väkivallasta vapaata miestä kohtaan.

Laskekaa aseenne, miehet, jatkoi hän merirosvoille, jotka päämiehensä surkeasta tappiosta lamaantuneina seisoivat siinä lähellä, kaikkialla ympärillään vihollisia, jotka olivat rientäneet tänne sieltä, missä tappelu jo oli päättynyt, ja jo alkaneet jaella iskuja, kun Vanloo ehkäisi verenvuodatuksen.

He liittyivät meitä vastaan; rengit ja kirjurit olivat heidän neuvonantajansa: Ruotsin valtakunnan suurin kahlekoira oli heidän päämiehensä. He eivät olleet mitään muuta tahtovinaan kuin huojennusta valtakunnan hädälle. Kaikenlaiset kuiskailijat veivät heidän sanansa säädyille; palkatut salakirjurit kolkuttivat heidän ovilleen ja kirjoittivat häväistyskirjoituksia aatelistoa vastaan.

"Sinäkös Harald ritari?" lausui jäykästi: "mutta tämä niska ei kanna i'estäsi". Näin sanoen hän kädellänsä sysäsi ritarin takaperin. Harald tuimasti nosti miekkansa, mutta vihainen myrinä syntyi väki-joukossa, samassa tuokiossa olivat Poutun kumppanitkin nostaneet aseensa ja seisoivat jo päämiehensä ympäri. Yhdessä joukossa lähtivät kaikki Pohjan miehet hevostensa luo ja ajoivat tiehensä.

Näin pelastusarmeija ja mustatukka. Entä kapteeni? Juuri samalla tavalla. Kesytti yhdellä ainoalla sanalla tulevaisesta vallankumouksesta Hinkin rajuimmat miehet. Niin että kun Hinkki meni koetteeksi anniskeluun pyrkimään, jossa näitä oli vahtina, heidän päämiehensä hypäten poikasi molemmin jaloin maata ja rajusti hihkaisten kirosi että ei vaikka perkele olisi!

Mutta kun hänen päämiehensä hyväksyi hänen menetyksensä, täytyi hänen siihen tyytyä, vaikka hän pudisti ankarasti päätänsä sekä silloin tällöin purki puoleksi tukehutettuja kirouksia. Myrsky, joka lähestyi hirmuisella nopeudella, näytti kuitenkin oikeuttavan luotsin pelkoa ja varovaisuutta, niin että Northlandkin viimein alkoi arvella hänen menetystänsä oikeaksi.

Miihkali oli noussut vallille, joka oli tehty kummallekin puolelle sillan pohjoispäätä pitkin rantoja, ja katseli pitkään pyssyynsä nojautuen seutua. Kaikki oli rauhallista vihollisleirissä ja samoin suomalaistenkin. Ainoastaan vahtitalonpojat astuskelivat hiljaa edestakaisin, muu miehistö sai nyt ensi kerran moneen viikkoon levätä. Mutta heidän päämiehensä ei levännyt.