United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nikkilä hymyili samalla tavalla kuin Elsa oli hänen nähnyt usein ennenkin hymyilevän ja joka oli hänestä niin pahan näköistä, että hänen mielestään olisi pitänyt Nikkilän noin panna, kun koski kipeää. Ja sen vuoksi Elsa aina äkkiä kääntyi muualle katsomaan. »En minä osaa rukoilla», sanoi Nikkilä. »Ohhoh! Ja noin vanha mies.» »Niin, vanhathan ne eivät osaakaan rukoilla, lapset vain.»
Se kaunis Kauniaisten kartano, jota minä nyt katsellut olen, näyttää minun mielestäni, sangen sopivalta, jos sinä luulet siihen tahtovasi panna sen perinnön, joka sinulla on.
Mutta talosta, joka oli kaunistettu myrtillä ja murattiköynnöksillä juhlaa varten, kuului hetkisen perästä vain voivotusta ja ruoskanläiskettä. Ja sitä kesti aamuun asti. Sinä yönä ei Vinitius yrittänytkään panna levolle.
Mutta kas juuri sitäpä hänen ei olisikaan pitänyt tehdä, sillä Kerttu käsitti asian niin kuin kapteeni olisi väittänyt, että koko hänen jumalisuutensa ei ollut muka mitään muuta kuin vaan sivistyneen säädyn jumaloimista. Semmoista väitettä vastaan Kerttu ei voinut panna kyllin ankaraa vastalausetta.
Vildhagen tallusteli leveillä norsunjaloillaan silmät siirallaan ja tyytyväisenä hän näytti siltä, kuin olisi hänellä ollut kokonainen varasto kaksimielisiä tarinoita, joita hänen teki mieli panna kiertelemään.
Muori sanoi puutarhuri sopisihan panna kuntoon se huone, mikä on pikku Marian vieressä. Sillä tapaa hänellä olisi aina tohtori saapuvilla! nauroi hän. Santa Josefa! hätäili muori mitä ihmettä sinä puhut? Se huone on täynnä rotanreikiä ja liian pieni tohtorille! Antakaa se minulle sittenkin! pyysi Adelsvärd.
Minä kysyin vain sen vuoksi, että minä papalle valmistan syrpriisin, otan hänelle vähän mukaan, sillä pappa hirveästi rakastaa ruokaryyppyjä. Paljonko sitä paloviinaa pitää panna? PORMESTARINNA. Pieni ryyppylasillinen vain, yksi ainoa. PALVELIJA. Mihin sen saa sopimaan semmoisen vingerporinmäärän! PORMESTARINNA. On kai meillä joku pieni tyhjä pullo.
Saattaa panna tuon pisteen mihin tahansa, se riippuu vapaasta tahdosta; antaa sen olla sielunharmoniaa, ihanuutta, rikkautta, taitoja, hyvettä tai mainio nimi yhtä kaikki, jotakin sen tulee olla, ja tullaan aina johonkin päätökseen; mutta jos aletaan vielä miettiä, mistä pisteestä tulee alkaa, niin tullaan aina onnettomaan välipulaan. Tämä tapahtui Berndtsson'illekin.
Eihän se tämä vanha rukin rumilaskaan ... ei sillä tee liinoja kehrätessä mitään ... ja ovat vielä niin huonosti loukutettuja. Paremminkos villoja? Ja kun ruustinna vielä aikoi panna kankaan ... eikö panne jo tällä viikolla! Mistä se sitten kuteita saa, kun on kuteet täällä? Ei vastannut Matti siihen mitään ... yhä söi vain, ja ryyppäsi tuopista piimää.
Hän astui lähemmäksi. "Eikö tämä ole kihlasormus?" Nuori tyttö katsahti ylös, sitten loi hän katseensa maahan; äkkiarvaamatonta oli tuo hänelle; nyt ymmärsi hän Juhoa. "Maria." Juho ojensi sormuksen hänelle, "tahdotko ottaa sen minun kädestäni? saanko minä panna sen sormeesi?" Vapisten ja kuitenkin sanomattoman luottavaisesti ojensi hän pienen värisevän kätensä esiin. Juho pani sormuksen sormelle.