United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos akkasi sinuhun suuttuu, niin juo, Jos kellarist' viinakin puuttuu, niin juo. Ota sitt' itselles toinen akka, Eläkä sentähden juomasta lakkaa, Vaan juo ja laula ja räysää ja pauhaa ja juo! Elä herran tähden, Matti, pidä noin pahaa elämää. Kas poikaa vaan, kas, kas! Pyysinkö sinua köntti tänne vörmyntärikseni, sano! Et pyytänytkään, mutta johan tämmöistä elämää harakatkin pelkäävät.
Woldemar oli sanonut, ettei hän enää ollenkaan pitänyt Hannasta. Oli luullut hänestä vallan toista, mutta oppinut vasta hiljan häntä paremmin tuntemaan. Kun Olga oli koettanut Hannaa puolustaa, hän vaan oli nauranut ivallisesti ja sanonut jotain niin pahaa, ettei Olga sitä mitenkään kertoisi, ei vaikka Hanna kuinka pyytäisi. Mutta Hanna ei pyytänytkään, hän oli kuullut tarpeeksi.
Mutta sen ohessa tuumailin: "Jos se niin hartaasti ikävöimäni soveliaisuus esiintyy ainoasti tämmöisenä elämän kovuutena, niin parasta olisi ollut, ett'en olisi sitä pyytänytkään." Toivoin siis "pois otettavan sen kalkin ilman juomattani." Kumminkin sen ajan perästä alkoivat vaikutukset sydämessäni kristillisen totuuden puoleen, samalla kun ajallisen elämäni suru yhä eneni.
Siellä seisoi näet pöydän päällä valkoisiin pilkkuihin priiskoittunut tapiseeraaja ja siveli kattoa, paperiliuskojen kiemurrellessa lattialla liisteriastiain ympärillä, ja oven läpi näkyi mamman kamariin, joka oli valmis: tumman sinisillä seinäpapereilla vuorattu. Muuta ei Johannes sitten enää pyytänytkään saada katsoa.
Varsin mielellään pastori antoikin Pekalle viisi leiviskää jauhoja, vaikkei hän niin paljoa pyytänytkään; sillä Pekka oli tunnettu ahkeraksi ja rehelliseksi mieheksi.
Niin paljoa minä en olisi pyytänytkään, vastasi Magna, minä toivoin ainoastaan saavani joitakuita hyviä neuvoja, mutta se asia selviää kyllä muutenkin hyvin. Professori huomasi Magnan säkenöivistä silmistä ja punaa hehkuvista poskista, että tulinen vastustus kohoili hänen rinnassaan, mutta että hän koetti sitä kaikin voimin tukahuttaa.
Sinun on puhuttava heistä kuin itseäsi paremmista.» Alan seisoi liikahtamatta paikallaan ja tuuli heilutteli hänen päällystakkinsa liepeitä. »Tämä on ikävä juttu», lausui hän viimein. »Tässä on lausuttu sanoja, joita ei voi ilman muuta sivuuttaa.» »Enhän minä ole sitä pyytänytkään», lausuin. »Minä olen yhtä valmis kuin sinäkin.» »Valmisko?» huudahti hän.
Aivan varmaan vastasi James Playfair. Siis tein oikein etten teiltä pyytänytkään jatkoi tämä nuori tyttö lujemmalla äänellä. Kapteini laski kätensä ristiin, käväisi kerran hytin ympäri ja seisahtui sitte. Mikä nimenne on? kysyi hän. Jenny Halliburtt. Jos noudatan adressia niissä kirjeissä, jotka on tavattu Crockstonin papereissa, niin isänne on Bostonista? Niin on, herra kapteini.
Kello kuuden aikaan ilmoitti herra de Tréville, että hänen oli meneminen Louvreen; mutta kun Hänen Majesteettinsa suoman puheillepääsyn aika oli jo ohitse, ei herra de Tréville pyytänytkään käydä sisään pienistä portaista, vaan meni neljän nuoren seuralaisensa kanssa esihuoneesen. Kuningas ei ollut vielä palannut metsästysretkeltään.
Jumala on isä, maa on äiti. »Tunnustatko keisaria», Miksen tunnustaisi? Hän on keisari itsekseen ja minä olen keisari itsekseni. »No eipä sinun kanssasi pitkälle päästä». Minä vastaan: en ole pyytänytkään sinua puhumaan kanssani. Noin he kiusaavat. Minnekäs te nyt kuljette? kysyi Nehljudof. Minne jumala johtaa.