United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
André lepäs paikallaan venheessään, samalla kun aaltoset hiljalleen läiskehtivät hänen ympärillään, yksin puol'yön auringon ja tuomarinsa sekä vapahtajansa kanssa. Ja katsos! Sielläpä juuri auringonterä hehkui, avas itse näköalan, taivasrannan, vaan taivasrantaa monin verroin korkeamman ja avaramman. Levittihe maa, jota ruusuiset pilvet kannattivat.
Telttaani tule, Ratcliff, puol'yön aikaan Ja yllen' asu auta. Menkää, sanon. STANLEY. Kypäris onni kruunatkoon ja voitto! RICHMOND. Elatus-isä jalo, sulle suokoon Yö synkkä kaiken voitavansa lohdun! Sanohan, kuinka jaksaa rakas äiti? STANLEY. Mun kauttani sun äitisi sua siunaa, Rukoillen hyvää aina Richmondilleen. Se siitä. Hetket hiljaiset jo rientää, Idässä pimeys juovittuu ja taittuu.
"Mit' on hän tehnyt?" Lamik Rikkut kavahti seisoalleen. Kylmä hiki valui hänen ruumiiltaan, hän riisti päskin päältään ja paljasti rintansa. Omantunnon piti sitä piiskaella. Oliko tuo joku varjo kuun paistehessa? Lamik Rikkut päästi kipeän kirkunan, raatihuoneen tornikello löi kakstoista. "Puol'yön aikaan!" jupis Rikkut, hänen polvensa lysmistyivät hänen allansa. Helvetiss' oli hän.
Kreikalaisen tytön lauluja kultaansa ikävöidessä. En taia, äiti kulta, Ma kangasta kutoa; Mull' ompi outo vaiva Syänalassa aina Tuo kehno Kirki rukka Povea polttelevi. Kuu kulki matkoihinsa, Samoite seitsentähti, Jo yli puol'yön aika, Ja minä raukka valvon Yhäti yksinäni.
Kun päivä laskenut on läntehen Ja kaste kylmä hautain kivet peittää; Kun miehen mieleen tunkee epäilys Ja tuska synninorjan tuntohon; Kun kirkon peittää pyhä pimeys, Yölamppu haudoille luo himmen valon Ja kello kaksitoista kumahtaa, Ja huuhkaja kun huutaa, kukko laulaa Niin ruhtinaallisessa loistossansa Olavi puol'yön kuninkaana nousee Pahoille kauhuks, turmaks ilkiöille Ja hikiliinallansa pyyhkimään Viattomien silmäin kyyneleet.
Vielä he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti jo puol'yön menneeksi. Mutta levättyänsä, riensivät he taasen alas pitkin sileätä vuoritietä, ja koska tämä oli loppunut, astuivat he pimeään kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heidän ympärillänsä.
Puol'yön aurinko paistoi uneliaasti noille pienoisille, satunnaisesti sovitetuille telttakujille, jotk' olivat muodostetut purjeista ja kumotuista venheistä laitetuilla teltoilla. Kun André oli yhden rivin ohi kulkenut, tuli hän toiseen, jossa hautajaisia vietettiin. Viinapullo kävi kädestä käteen, mutta vaimot löivät rintoihinsa ja reviskelivät hiuksiansa myötäänsä ähisten ja puhisten.
Uteliaina niinkuin lapset, tunkeutuivat lappalaiset yhä sakeampaan matkustajan ympärille. "Pää oikeaan! Valon tulee langeta suorempaan etupuolelle! Tuommoiset tummat, puolimongolilaiset kasvot, joita pohjoisnavan puol'yön aurinko valaisee, tuop' olis ollut arvollinen esine Remgrandt'ille. Olga!" Andrén veri alkoi kiehua, ja vastenmielisesti hän puristi käsiänsä.