United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä hän on, sanoi Irene, morsiameni. Ja me pysähdyimme suuren miehenkuvan eteen, jolla oli ... punerva tukka ... kauniit kasvot ... synkkämielinen katse... Minä katsoa tuijotin tuota kuvaa kuin manalan haamua. En voinut liikkua paikaltani, tuntui kuin koko maailman paino olisi laskeutunut päälleni. Onko tuo sinun isäsi? sain minä hädin tuskin kurkustani soperretuksi.
Hänestä lienee tuo katse tuntunut niin vieraalta entiseen verrattuna. Mutta samalla tulin minä surumieliseksi, ja sääli valtasi minut. Tartuin Irenen käteen ja puristin sitä hellästi, mutta taas äkkiä tuntui minusta kuin olisi tuo käsi ollut hehkuva tulikekäle, ja minä heitin sen pois. Silloin aukeni ovi. Sisälle astui komea mies ... punerva tukka ... kauniit kasvot... Väristys valtasi minut.
Hänen näin puhuessaan näyttivät jumalattaren rauhalliset ja suuret piirteet äkkiä saaneen eloa mustasta marmorista hohti kuin kuultavan hunnun läpi punerva ja väräjävä valo; pään ympärillä välkähti tulikielekkeitä kuin sähähteleviä salamia; silmiin tuli synkkä kiilto ja ne näyttivät suuntaavan uhkaavan vihansa kreikkalaiseen.
Rohkeutta! Sanon teille, että jumalat itse ovat vakuuttaneet minulle pelastavansa minut. Eteenpäin!» Sainioitten punerva, vakava loimu valaisi nyt täydelleen Glaukuksen ja Ionen, joka lepäsi hänen sylissään. Orjat kantoivat raskaita matka-arkkuja ja laatikkoja, ja heidän johtajanaan kulki paljastettu miekka kädessä komea Arbakes.
Katosta kauhun viima käy, Se viistää mua! Anottu henki, kuulen siipes siukuvan. Käy nähtäviin! Haa! huimaa, huimaa sieluan'! Jo uudet tuntehet riehuu, Niiss' sielu, ruumis kiehuu! Mun koko syömmen' sulle mennä hartoo! Oi tullos, oi! jos surmakin mua vartoo. Punerva lieska suhahtaa suojassa. HENKI. Ken huus mua? Haamu hirmuinen!
Hänen kirkkaat silmänsä katselivat ystävällisesti ostajaa, jonka kanssa hän puheli, ja punerva lampunvarjostin loi himmeän valaistuksen hänen vehmaille kasvoilleen, mustille hiuksilleen ja sorealle varrelleen. Hyvä, ajatteleva ja kristillismielinen nainen, kertoi hän konemaisesti Betti tädin sanoja voiko toivoa enempää ja semmoinen nainen oli kerran ollut hänen vaimonaan. Mikä se on, Paula?
Ei, se on kukka, kovin ihana; varrotkaa harmaa ei, vaan punerva; mik' on se ? Ihan kieleltä nyt luisti ; on vallan kummaa, kuinka pettää muisti. On joka kukkakuva ontuva. Mut *kukkaruukku* vertaust' ei pilaa; yks siihen mahtuu aina *kerralla*, mut *jälkeenpäin* on kahdeksalle tilaa. lapsiparven keskellä seisoen.
On väistynyt hiukan rannasta, pitää päätään karskisti pystyssä ja silmäilee pitkien jouhimäntyjen latvain kautta koko lakeutta. Sitä Välimäeksi mainitaan. Välimäen rinteessä lekotti punerva nuotio. Nuotion ympärillä viettivät tukkilaiset sydänyön hetkeä kuka käsivarren varassa loikoen, kellä eväsreppu päänsä alla, ken naapuriinsa nojaten. Kymmeniä sinisiä savupilviä nousi piippunysistä ilmaan.
Kehumatta se oli kaunis hevonen, tuo Liinaharja: rinta leveä ja kaula pysty, melkein kuin oriilla; karva vaalean punerva, hieno ja kiiltävä; kaikkein kauniimmat kuitenkin olivat jouhet: harja pitkä ja tuuhea, puhtaan valkoinen, ja häntä samanlainen, lähes maata viistävä. Soma oli ollut nähdä sen juoksua kilpa-ajoradalla. Sivakat jalat, kuin sorvatut. Kuinka notkeasti ne nousivat.
Punerva tukka oli alkanut jo harventua päälaelta, tehden lakean otsan tavattoman pitkähkön näköiseksi. Hänen esiintymisessään ja liikunnossaan ilmausi samalla kertaa jotain pöyhkeää itsetietoisuutta sekä kaihtelevaa arkamaisuutta ja nähtävällä huolekkuudella koki hän peitellä tavattoman punaisia käsiään. Se oli talon isäntä, rikas kauppias Esaias Montell.