United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siitä apua lähtenyt, että poloiset kamarineitsyet ja hämmästyksestä puolihöperöt kamaripalvelijat, jotka olivat seuranneet häntä veräjälle, viskattiin pimeään linnantorniin, johon ei päivä eikä kuu paistanut ja jonka ovella punaviittainen, rumapartainen teloittaja seisoi, kirves olalla. Kuninkaan ja kuningattaren suru oli sanomaton.
Jos he vain yrittivätkään olla huolimattomat, niin hirveä, punaviittainen mestaaja jolla oli julma parta ja hirmuinen mestauskirves, ei ymmärtänyt leikkiä. Näin kasvoi prinsessa suureksi, ja tapahtui aivan niin, kuin punainen haltiatar oli ennustanut.
Apua, apua! huusi hän käheällä äänellä, kääntyen seinään päin, ikäänkuin avataksensa käsillään pääsyä ulos. Mutta ken te sitten olette? huusivat kaikki todistajat tähän. Kysykää tuolta naiselta, sanoi punaviittainen mies, sillä näettehän että hän tuntee minut.
Sitte pidettiin häitä ja suuria iloja kuninkaan kartanossa, ja ne neljä kammarineitsyttä ja neljä kammaripalvelijaa pääsivät vapaiksi tornista, ja punaviittainen, rumapartainen mestaaja asetti kirveensä nurkkaan häpeämään, ja kaikki huusivat mailla, mantereilla: "Kaunis, kaunis on Adalminan helmi, vaan paljon kauniimpi on nöyrä sydän!"
Ah, herrat hyveen ystävät, sanoi mylady, muistakaa että se teistä, joka koskettaa hiuskarvaakaan päästäni, on vuorostaan murhaaja? Pyöveli voi tappaa, olematta siltä murhaaja, sanoi punaviittainen mies, läimäyttäen leveää miekkaansa; hän on lopullinen tuomari, ei mitään muuta: Nachrichter, niinkuin naapurimme saksalaiset sanovat.
Lille'n pyöveli, Lille'n pyöveli! huudahti mylady mielettömän kauhistuksen vallassa, koettaen pitää käsillään kiini seinästä, pysyäksensä pystyssä. Kaikki vetäytyivät sivulle ja punaviittainen mies seisoi yksin keskellä huonetta. Oi, armoa, armoa! Säästäkää, huusi tuo kurja onneton, heittäytyen polvilleen. Tuntematon odotti kunnes taas tuli hiljaisuus.
Ja kuitenkin hänellä oli seurassansa aina ulos mennessään neljä kamaripalvelijaa ja neljä kamarineitsyttä, ja palvelijoita oli ankarasti käsketty pitämään tarkasti silmällä prinsessaa ja hänen helmeänsä. Ei käynyt heidän päinsä olla huolimattomia, sillä hirveä, punaviittainen teloittaja, jolla oli julma parta ja hirmuinen teloitus-kirves, ei ymmärtänyt leikkiä.
Pane ase paikoillensa, d'Artagnan, sanoi Athos, tämä nainen on tuomittava, ei murhattava. Malta silmänräpäys, d'Artagnan, niin olet tyytyväinen. Käykää sisään, herrat. D'Artagnan totteli, sillä Athos puhui juhlallisella äänellä ja ylevän näköisenä, niinkuin hän olisi ollut itse Jumalan lähettämä tuomari. Ja d'Artagnan'in perästä tuli sisään Porthos, Aramis, lord Winter ja punaviittainen mies.
Mutta kuninkaan kartanossa tuli hirveä melu, kuin prinsessa oli poissa. Ei siitä apua, että nuo poloiset kammarineitsyet ja nuo säikäyksestä höpelömäiset kammaripalvelijat, jotka häntä veräjälle olivat seuranneet, viskattiin pimeään linnantorniin, johon ei päivä paistanut eikä kuu kumottanut ja jonka ovella tuo punaviittainen, rumapartainen mestaaja seisoi, kirves olalla.
Ah, sanoi d'Artagnan, kyllä ymmärrän, hänen omalla kädellään kirjoitettu nimi... Näethän, sanoi Athos, että kohtaloiden ohjaaja on olemassa! Punaviittainen mies. Athoksen epätoivo oli siirtynyt väkevän sieluntuskan tieltä, ja se toi tuon miehen loistavat henkiset ominaisuudet yhä selvemmin esille.