United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menkää nyt sanomaan, että hän laittaa luunsa tänne." "Kyllä; minä vaan puhuisin ensin kaksi sanaa." "Puhukaa, puhukaa." Pyöritellen käsissään hattua ja katsoen tukkukauppiasta rävähtämättä silmiin, puhui Topias: "Se on sillä lailla, että se Josu on hyvä poika ja se Josu on paha poika. Ja sitte se on sillä lailla, että minä rakastan häntä, niinkuin omaa lastani.
Ja hän katseli häntä sääliväisesti ja uteliaasti. "Puhukaa suunne puhtaaksi," jatkoi kapteeni. "Mikä teitä huolettaa?" "Te olette nähneet kuinka kaunis hän on," sanoi nuori mies, katsoen ylös kapteeniin tukka pörröllään jo kasvot punaisina mielenliikutuksesta. "Onko joku väittänyt ettei hän ole kaunis?" kysyi kapteeni. "Jos niin on, antakaa hänelle aika selkäsauna."
Sanon teille kunniasanallani, että sinä päivänä, joka nyt on, ennemmin tahtoisin kuulla jonkun pulmallisen asian, josta ainakin voitaisiin selviytyä, kuin olla ainoastaan arvelujen varassa. Ja te itse, tiedättekö jotain? Puhukaa, minä pyydän teitä hartaasti!« »Minä en tiedä enempää kuin tekään,« vastasi eversti Requennes. »ja tänään alan minä olla toivoton.
Ateena teitä Tervehtii kahden senaattorin kautta; Oi, puhutelkaa heitä, jalo Timon! TIMON. Aurinko, joka virvoitat, nyt polta! No, puhukaa, te, hirtehiset! Purkoon Jokainen kunnon sana rakon kieleen, Ja joka viekas syököön kielen juurta Ja puhuessanne sen mädättäköön! 1 SENAATTORI. Arvoisa Timon, TIMON. Teidänlaisten kyllä Lien arvoinen, ja tekin Timonin.
Onko näillä seuduin tapahtunut mitään onnettomuutta? puhukaa! Ikkuna aukeni taas verkalleen ja sama naama näkyi uudestaan: se oli vaan kalpeampi kuin ensi kerralla.
Minä olen kuullut puhuttavan herra d'Artagnan'ista, että hän on sangen oivallinen nuori mies, lausui porvari, ja tämä oikeutettu kiitos on saattanut minut tänne, uskomaan hänelle yhden salaisuuden. Puhukaa, herra, puhukaa, kehoitti d'Artagnan, joka vaistomaisesti vainusi tässä jotakin edullista asiaa.
Minä rukoilen teitä: kuunnelkaa wielä eteenpäin minua! Minä tahtoisin nyt puhua, sillä tosiaankin on sydäntäni helpoittanut sen werran että woin wapaasti puhua, jota en ole kyennyt kaukaisiin aikoihin tekemään." "Puhukaa, puhukaa wain! minä kuuntelen ja koen ottaa osaa suruunne", sanoin hänelle hätäisesti. "Noin elimme wielä moniaita wuosia eteenpäin tuossa onnellisessa tilassa.
Yrjö vastasi: "Näin kerran ihmeellisen unen se oli pari viikkoa sen jälkeen kuin ne meillä kävivät, ne sissit". "No, minkälaista unta?" "Enhän minä sitä ole kellenkään viitsinyt puhua". "Puhukaa nyt sentään!" "Olkoon niin, et suinkaan sinä vanhan korpikratarin unia raitilla roinaa? "Johan nyt". "Niin: se oli aamupuolella yötä, vähää ennen päiväntuloa.
"No, ja enempi?" "Niin, enempi, ettekö te ole kuulleet mikä pian on joka miehen suussa ... ainoastaan huhuna, se on tietty, mutta kuitenkin aivan varma." "Mitä sitten? Puhukaa, asessori." "Niin, ettekö tiedä että hän lienee kihloissa ihanan neiden Constance v. M:n, nuoren reivin sisaren kanssa, muuan Ruotsin ihanimpia tyttöjä, kaikkein kunnioituksen esine."
"Herra!" sanoi Klairon ja vetääntyi ylpeästi takaisin hänestä. "Minulla ei ole mitään yhteisiä salaisuuksia kanssanne. Teillä ei ole mitään minusta sanottavata, jota ei, ken hyvänsä voisi tietää." "Puhukaa mieluummin meidän kanssamme, herra Dubois," sanoi Voltaire. "Vastatkaa minulle kauniisti, enkö minä ole puhunut totta^"