United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tohtorikin näkyi ihastuksella silmäilevän häntä ja sanoi vähän hymyillen: »En ole teitä vielä nähnyt tänä päivänä.» Maaria kumarsi vähän ja kääntyi heti pois, ajatellen itseksensä: »En voi hänen kanssansa puhua; kumma, miten häntä pelkään», ja iloinen Maaria tuli oikein vakavaksi nyt kuten aina, milloin tohtori oli seurassa.
Teillä on jotakin mielessä, ja mitä ennen se lausutaan, sitä pikemmin saatte vastauksen." "Se on rehellistä ja suoraa puhetta! Veljeni puheessa ei ole mitään kavaluutta, vaikka hän juoksee kuin kettu. Tahdon puhua hänen kanssaan; hänen korvansa ovat nyt entistä herkemmät kuulemaan, eivätkä hänen silmänsä ole ummessa. Sumach on köyhempi kuin koskaan ennen.
UUNO: Semmoinen suhde ei käy laatuun. LEENA: Miksi? UUNO: Sitä et sinä voi ymmärtää. LEENA: Ei, no sano nyt sentään miksi. LEENA: Taas sama asia. Ihme kuinka erilaista! Teillä pitää aina olla niin, että jos rakastaa, niin pitää koskettaakin. LEENA: Sanoitko sinä jotain onnesta? UUNO: Jollei koskettaa, niin miksi edes nähdä tai puhua? Voisihan vaan ajatella toista ja olla onnellinen.
Kuka on sinut opettanut noin puhumaan? kysyi Johannes. Liisa hymähti. En tiedä, sanoi hän, kuinka puhun ja mitä puhun. Sanat mahtaa joku toinen kuiskata korvaani. Hän puolestaan sanoi tahtovansa vain nukkua, vain nukkua. Eikä enää koskaan kokea mitään eikä puhua mitään kenellekään. Uni on kuoleman edelläkävijä, sanoi Johannes. Liisa värähti ja siirtyi vaistomaisesti lähemmä häntä.
Ei hänkään enään voinut lohduttaa eikä itkeä. Kauhun valtaamana lähti Mariakin muiden joukossa. Tasman sanat ja kaikki mitä hän oli aikonut puhua naisille oli kuin hävinnyt. Ei sitä kukaan ollut kuullutkaan. Hänen ainoa ajatuksensa oli nyt päästä isän luo ilmoittamaan hänelle kaikki. Kiireisesti kuin lintu riensi hän patterin luo. Siellä voisi hän silmäillä laakson ympäri ja löytää isän.
Viides kohtaus. Helsingör. Huone linnassa. KUNINGATAR. En tahdo hänen kanssaan puhua. HORATIO. Hän sitä vaatii; järjiltään on varmaan. Oi, sääli raukkaa! KUNINGATAR. Mitä tahtoo hän?
Sen jälkeen on minun täytynyt oppia niin paljon. Onko ihme, että minua väsyttää? TUOMAS: Sikäli kuin saatan ymmärtää sinun katkonaisesta puheestasi, väität siis olevasi väsynyt Herran suloista sanomaa julistamaan? Minä en koskaan enää voi Herran suloista sanomaa julistaa. TUOMAS: Kuinka? Miksi et? KAIKKIVALTA: Minä en olisi tahtonut koskaan puhua teille siitä.
En tarvitse puhua siitä, mistä syystä sinä varsinaisesti sanot minua pahaksi, sen kuulin viikollakin omilla korvillani, kun Jukke herjasi minua opettajaan ja vielä niin katkeran katalasti nauraa rähäytti sille viisaudelleen.
Maksoipa elää näin kauan, että sai nähdä hänet tuollaisena: sysättynä pois joka kodista. Vieraan pää vaipui alas. Hän koetti puhua, mutta sanoja ei tullut hänen kielellensä. Menkää! sanoi kelloseppä, käyden tylysti hänen olkapäähänsä ja osoittaen ovea. Täällä ei ole levonsijaa teille. Vieras otti viulunsa ja käyränsä ja vehreän säkin ja hiipi ovelle.
Hän luuli heidän nauravan sen vuoksi, että hän oli nukkunut ja meni huolimatta naurusta suorastaan Alfhild'in luokse, jonka luutnantti juuri oli vienyt paikallensa istumaan. "Sallikaa, neiti, minun puhua pari sanaa teidän kanssanne." "Onko se niin tärkeätä?" "On, se on sangen tärkeätä," sanoi hän ja tarttui morsiamensa käsivarteen. Hän johti hänet etehiseen.