United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Siivohan se on mies, Juhani", myönsi Hanna, mutta näytti miettivän kokonaan muuta. Iisakki oli sytyttänyt piippunsa ja istui pitkissä mietteissä. "Kerran olin ymmärtävinäni Kero-Pietin puheista, että hän oli Heikiltäkin vaatimassa puhtaampaa sydäntä, mutta aina sattui niin, ettei tullut Niilo Iisakin hukkumisesta puhetta", jatkoi Iisakki hetken päästä.
Näytti siltä kuin Jeremias Munterin sanat olisivat herättäneet hänessä jonkinlaisen alakuloisen mielialan. Muutamia lämpimiä sanoja hän lausui ystävänsä ylistykseksi. «Puhtaampaa ihmissielua ei ole!» hän sanoi, «ja hän on sen kautta vaikuttanut sangen paljon hyvää minuun.
Taikka kätkeneekö mökkis rauska Jotain nautintaa tai lahjaa hauskaa Riemun eestä, jonka kevät toi ja Ilkuten vei myötään armoton? Niinpä! sielus pohjukasta kukkaa Joka himoltas, jonk' aika hukkaa, Halua puhtaampaa ja parempaa. Ah, me näemme kuoren, emme juurta, Kurtut näemme vaan, jotk' otsas uurtaa, Emme sielussasi rauhatarta Ja sen siellä luomaa onnelaa.
Kun opetetaan, ettei ole mitään väliä sillä, olipa ihminen ulkonaisesti millainen tahansa, että päinvastoin kuta suuremmat rikkaläjät kynnyksen edessä, sitä puhtaampaa on silloin muka sisässä tehty, ja päinvastoin. Se on muka merkki pyhyydestä se ulkonainen epäsiisteys. Se on sen Helanderin oppia, sitä hän kuului viime sunnuntainakin saarnanneen. Ei hän nyt aivan sitä... Mitäs sitten?
Juhlammehan oli oikein onnistunut ja hupainen. Rautio lähestyi iloisena tuota nuorta tyttöä. Niin oli, vastasi hän hajamielisenä. Lapset olivat niin ihastuneita, ei mikään ilo ole puhtaampaa ja korkeampaa kuin heidän ja etenkin ilmenee se paraiten joulujuhlassa! Luuletteko sitte lasten käsittävän joulun varsinaista ilonainetta? Monesti ehkä paremmin kuin täysikasvuiset, vastasi hän.
Mutta silmäile vain jonkun vuoden kuluttua sieluusi ja sano sitten, etkö tämän teon muistossa huomaa jotain, joka jo on ajatusta puhtaampaa, jotain outoa nimittämätöntä voimaa, joka ei kuulu tämän maailman tavallisiin voimiin, jotain lähteensilmää »toisesta maailmasta», josta voit sen ehtymättä ammentaa viimeiseen hetkeesi saakka.
Heikosti muistelen sen joskus ennen tunteneeni tyyninä, kuivina kesä-iltoina siellä kotona, kun jostakin kaukana palaneesta suosta tai metsästä tai kaskesta kantautuu niiden ilman autereeseen yhdistynyt lemu. Mutta tämä on hienompaa, puhtaampaa ja niin sanoakseni jalompaa.
Jalommalta, kuin miksi hän katsoi itseään, näytti hänestä nyt jokainen yksityinen, sillä hän hänessä etsi, löysi ja rakasti puhtaampaa voimaa ja pyhyyttä. Hän asetti jokaisen korkeammalle kuin itsensä, sillä hän kunnioitti hänessä korkeampaa itselöä. Hän seisoi siinä miehenä, joka käsitti kaikkein ympärillä olevien sisällisen olennon.
Eihän liene väärin toivoa, että nuot armaat pienokaiset, niillä lemmenkahleilla, joilla me heihin olemme sidotut, vetävät meidät jäljessänsä valon maailmaan, jonne he itse muuttavat; sillä eihän löydy puhtaampaa, rehellisempää lempeä, kuin se, jonka me heille omistamme. Väliin ajattelen, ett'en olisikaan toivonut "Lempikukkaani" kauemmin eläväksi.
Sisareni puuhaili pienen vakkasen siivoamisessa se oli kerjuuvakkaseni. Sen pohjalta otti hän ryvettyneen paperin, kopisteli töryn pois, levitteli puhtaampaa paperia pohjalle ja laitteli nuorasta uuden sangan, kun alkuperäinen puusanka oli jo aikoja sitten luopunut palveluksestaan. Tällä aikaa sonnustin minä itseäni matkaan.