United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majuri on kulkenut edestakaisin salinsa lattialla ja puhunut puheitaan, tuollaisia yksinäisiä sanoja, joita Maria ja Anna väliin kuuntelivat, väliin olivat kuuntelematta. «Minä haluan mennä puutarhaan; seuraatteko minua?« kysyi majuri, seisahtuen Annan ja Marian eteen. «Aamu on tosin vähän kylmä, mutta te olette nuoret eikä minuun ilma pysty«.
Enemmän kuuntelin Antin askeleita toisessa huoneessa, kuin heidän puheitaan. Hänellä oli kiire muuttamaan toista pukua päälleen matkaa varten. Joutuisiko ja muistaisiko hän tulla edes sanomaan jäähyväisiä ennen menoaan? Sekä joutui, että muisti! Istuin juuri pienellä pallilla ja pesin Lyyliä, joka paitasillaan makasi polvillani, nauraen ja jokeltaen, kun Antti tuli sisään.
Vihasin häntä, vaan hän oli minulle vaivaksi sen ohessa. Toisinaan suorastaan pelkäsin häntä. Olin joutunut hänestä riippuvaiseksi kerrassaan. Vietyään minut takaisin maailman prameuteen, jota olin pakoon mennyt, piti hän minut hallussaan. Minun täytyi kuulla hänen koreita puheitaan ja tunsin, että hän oli oikeassa.
Mutta niinpä tarjotuinkin lasi viiniä tahi muuta hyvää, minne he tulivatkin, oli sitten aamu- tai iltapäivä, ja kun hovineuvos Tinn Tobias-serkku, kuten häntä yhä kutsuttiin tarttui lasiin ja piti pieniä eloisia puheitaan siitä, mitä hän samassa talossa oli nähnyt ja kokenut annahan, kun lasken seitsemäntoista tai tasan kaksikymmentä vuotta sitten! Ja mitä kaikkea hän tiesikään!
Sunnuntait olivat heistä ikävimpiä päiviä, sillä silloin ei piirustettu. Oliko Annissa herännyt niin sanomattoman suuri piirustamisen into? En tiedä varmaan. Mutta yksinänsä hän ei piirustanut koskaan, aina piti Laurin olla ohjaamassa. Ja sitä paitsi oli hänen niin peräti hauskaa haastella Laurin kanssa kaikellaisista asioista ja kuulla hänen huvittavia puheitaan.
Tähtienennustaja ei kysynyt sen enempää, mutta Le Glorieux, ammattinsa tavan mukaan, lasketteli yhä edelleen outoja, sekavia puheitaan, joista oli puolet hulluutta, puolet pilaa, kunnes hän oli jättänyt filosofin vahdin käsiin Peronnen linnan portin edustalla; sieltä Galeotti vietiin vahtipaikasta toiseen, kunnes viimein päästettiin kreivi Herbert'in torniin.
Elävä mieliala johti hänet usein puhelemaan enemmän kuin tarve vaati ja kun hänen muistinsa joskus petti, puheitaan korjailemaan, joka tapa vähensi niiden luotettavaisuutta, niin että löytyi pilkkasananparsi: "ta'attu kuin Takalon Elsan puhe". Lesken varat olivat vähänlaiset, vaan hän oli tytyväinen tähän vähäänki.
Ah, joko niin pitkälle olet joutunut? Onni. Onpa kyllä. Siinä hän on joutunut edemmäksi meitä muita, vaikka onkin nuorin. Rölli. Senpä vuoksi on pojan täytynyt lukea itsensä noin laihaksi toista minun on, joka olen päättänyt jäädä nuoreksi mieheksi; en ole liiaksi itseäni rasittanut. Olli. Usko hänen puheitaan, kyllä on pojat työtä tehneet tämän lukukauden; ei ole kukaan meistä joutilaana ollut.
Toiseksi vuodeksi pääsi Laara palvelukseen Kuivatun taloon, jonka haltijat olivat vakavia ihmisiä. Ensi aikoina joutui hän usein isäntäväkensä nuhteiden alaiseksi, kun ei ollut tottunut puheitaan punnitsemaan, mitä nämä kunnon ihmiset vaativat, varsinkin lastensa tähden, joita oli kymmenkunta, enimmäkseen vielä pieniä.
Mutta hauskaa oli kuitenkin puhella sinun kanssasi muutamia järkeviä sanoja nyt pitää minun viistää toiselle puolelle, lennätinlaitokseen. Hyvää yötä, Anna, tervehdä äitiä ja voithan samalla kuiskata hänen pieneen, siroon korvaansa jotain iltasesta saksalaisen luona! Hilpeää säveltä vihellellen meni hän yli kadun, jättäen Annan yksikseen akkiloimaan hänen äskeisiä puheitaan.