United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä hän istui; kunnes äkillinen peljästys, säpsähdys ajoi hänet ylös, hän soitti kelloa, herätti palvelijansa ja lähetti sen noutamaan postia. Posti tuli ja nainen luki hän tuijotti horjahti parkasi ja taintui. Tuo nainen oli hän itse. Hän vapisi unessa: hän tunsi jälleen koko sen kauhistuksen, minkä tuo hirmuinen sanoma oli synnyttänyt. Sitten tyyntyi unelma.
Mieleni hehkui ilosta. Luulen, että minusta olis silloin lähtenyt säkeniä, jos joku olis koskettanut. "Jumala heitä siunatkoon!" kaikui sisässäni aina uudelleen. Seuraava posti vei lapsilleni lupakirjeen. Siitä hetkestä sarasti uusi päivä minussa. Halusin nyt pelastua törkeyden vallasta. Tyttäreni oli kadonnut, jopa ikäänkuin kuollutkin minulta ja nyt olin hänet löytänyt jälleen.
POSTINHOITAJA. Mutta, kuulkaapas, mitä hän teille sanoi? Sitä en ymmärtänyt. KIRJURI. En minäkään. Mitä lie rupattanut. POSTINHOITAJA. No, tuossa tulee nyt maistraatin posti myöhään kuin aina, kuinkas muuten!
Hän tuli ja meni; mutta aamupäivätunnista oli selviydyttävä. Hänen oikein piti ponnistaa päästäkseen viime hetkessä läpi pari lukua Liviusta. Sitten tuli päivällinen, ja kahden aikaan posti ja sanomalehdet, joissa aina oli jotakin uutta tutkittavaa.
Ensiksi se vieraiden kahvittelu ennen kirkkoon menoa, sitten kirkossa olo tai kirkkomaalla kävely, vähän juhlallinen päivällinen hyvine ruokineen, tulee posti, jota jokainen lukee omassa nurkassaan, laskeva aurinko, joka paistaa vinosti ja vähän surullisesti pihakoivujen läpi, rovasti nukkuu ruokaleponsa, joll'aikaa nuoriso vetäytyy puutarhaan leikkimään, rovasti herää, ja tehdään kävelyretki johonkin näköalapaikkaan aivan niinkuin nytkin.
He kysyvät kuinka monta kertaa viikossa posti tuli kotiin, kuinka kauan olen käyttänyt pitkiä hameita, ja he kertovat, että Olga Lindströmin kaulus oli vinossa, että luutnantti Karlsson oli kolme kertaa tanssinut Helena Belsin'in kanssa ja saattanut häntä vaunujen ovelle. Vaan semmoista en minä ymmärrä enkä huomaa ja istun vaan siellä, vastaan kysymyksiin ei tahi kyllä, häpeän ja punastun.
Olisiko se mahdollista, että minä saisin ulos tuon paketin jo heti kun posti on tullut; minä kävisin sen sitten huomenna kuittaamassa? Olisiko se mahdollista sillä se on niin tärkeä? POSTINHOITAJA. Siinä on varmaan kihlasormus? NEITI. Hyi, mitä te minusta ajattelette. Minä en milloinkaan mene naimisiin!
Jumala antakoon meille kaikille anteeksi!" Tällä tapaa ajoimme takaisin hänen vähäiseen asuntoonsa Highgate'en, jossa tapasimme seuraavan lyhyen kirjeen, jonka saman aamun posti oli tuonut Mr. Micawber'ilta: "Canterbury'ssä, Perjantaina". "Rakas Madam ja Copperfield!"
Lienee sentähden, että kun sen päivän edellisenä yönä, jonka aamuna posti toi tiedon siitä rautatien rakentamisesta, näin niin kamalaa unta, että kyyneleet olivat silmieni nurkissa herätessäni, ja iloitsin oikein sydämeni pohjasta, kun herättyäni näin, että se oli unta.
Mit' olet tehnyt? Kas, Sa ammuit toisen sarven Taurukselta! MARCUS. Sep oli somaa! Publius kun ampui, Niin suuttui Härkä, tuustas Ariesta, Ja Kauriin sarvet putosivat hoviin. Ja ken ne löysi? Keisarinna konna. Ja rouva nauroi, käski maurin viedä Ne heti isännälleen lahjaksi. TITUS. Niin oikein! Onneks olkoon armolle! Posti tuli, Marcus! Mit' uutta, mies? Sull' onko kirjeitä? Oikeutta saanko?