United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä odotin sinua, ja sinä et woinut jättää minua." Ja kyynelet ne tippuiwat silmistä. Mustanojan tappelun perästä, Elokuun 16 p. 1855, Wenäjän työnä Krimissä oli waan suojella Sewastopolin linnaa. Liittolaiset lähestyiwät päiwä päiwältä linnan muureja. Pommitus kiihtyi yhä tulisemmaksi. Linnassa oli tuskin puolia rakennuksia lujina, nekin kasarmeina tahi hospitaleina.
»Mutta nyt on alettu senkin vihollisen karkoittamiseksi linnoja rakentaa ja niistä linnoista sitä vastaan sotia. Kaupungeista ja kirkonkylistä on pommitus jo kauan kuulunut. Mutta korvet, kaukaiset sydänmaitten kylät ja takamaat ovat kuitenkin vielä olleet turvattomia. Mutta nyt alkavat niidenkin asukkaat varustautua taisteluun.
Kuin Knut ja Pietari tunkeutuivat joukon läpi takapihan portille päästäkseen, huomasivat he herrasmiehen, joka aina oli läsnä, missä poikalauma oli taajin ja pommitus kiihkein. Hän työkki milloin toista, milloin toista kehoittavaisesti kylkeen kepillään, osoitti ikkunoita ja mörähteli: »Hyvin tehty: sinä olet sukkela, sinä kiharapää! Tähtää ylemmäksi! Haa, haa! Hän ei uskalla!
Ruotsi oli jo sitä ennen menettänyt Pähkinälinnan, Narvan ja Nevanlinnan; Viipuri oli nyt valtakunnan itäisen rajan ja Suomen viimeinen vankka avain. Etupäässä Lybeckeristä riippui pelastus. Saamme pian nähdä, kuinka hän käsitti tämän asemansa tärkeyden. Pommitus alkoi, linnantornin huippu ammuttiin alas ja kaupunki syttyi kolme kertaa tuleen, mutta joka kerta sammutti linnanväki liekit.
Siinä määrässä kun he verkkaan lähenivät jokaisella ratsastajalla oli raskas kuorma saalista enenivät meksikolaisten tuskat. Niin kauvan kuin piiritetyn kaupungin asukkailla on tarpeeksi mistä elää, eivät he koskaan ajattele onnetonta loppupäätöstä. Pommitus ei läheskään peloita heitä niin paljon kuin elintarpeiden puute. Mutta kun nälänhätä alkaa hyvästi silloin tarmo.
Liittoutuneitten laivastot olivat Porkkalasta lähteneet länteen päin ja heinäkuun lopulla kokoontuneet Ahvenanmaan saaristossa. Sinne saapui niinikään marsalkka Baraguay d' Hilliers mukanaan 15000 miestä ranskalaista sotaväkeä. Myöskin englantilaista meriväkeä nousi näiden keralla maihin lähellä Skarpansin kylää. Elokuun 13 p:nä alkoi Bomarsundin pommitus.
Siellä ja täällä putosi joku pommi kadulle ja räjähti, mutta tavattoman harvoin tapahtui, että ihmisiä olisi sattunut olemaan lähellä. Itse pommitus ei tuottanut pariisilaisille niin kovin paljo huolta ja kauhua, mutta nälkä, kylmyys ja työnpuute tuottivat suurimmat kärsimykset. Syvästi liikutti minua kuitenkin eräs sanoma, joka kertoi muutamasta tuhoa tuottaneesta laukauksesta.
Oltuani hetken työväen talolla läksin edelleen keskusasemalle. Matkalla sinne pysäytettiin minua vielä Aleksanterinkadulla pari kertaa: "Oletteko te herra Kock?" "Olen." "Oletteko kuullut, että pommitus alkaa tänä yönä?" Minä kun sitte tulin keskusasemalle, niin siellä se vasta hirveä sekasorto vallitsi sekasorto ja äärimmäinen hätääntyminen.
Pommitus oli kestänyt eräitä tunteja. Koko linna oli haudattu pimeään sawupilween. Sotamiehet eiwät nähneet enää toinen toistansa. Kasarmit oliwat täytetyt sawulla, kaikki ampuminen linnasta päin oli mahdotonta. Yhtäkkiä seisattui kaikki. Uusi toiwo jo oli ruwennut syttymään wäestössä. Mutta kun sawu oli haihtunut, huomattiin wihollinen jo nousneen maalle ja aikowan piirittää linnaa maan puolelta.
Helsingin pommitus olisi tuona hetkenä hyvin todennäköisesti sellaiseksi sytykkeeksi riittänyt. Se olisi kyllä, Helsinki, muutamassa silmänräpäyksessä murskattu, mutta viesti siitä olisi välttämättömästi synnyttänyt verisiä melskeitä suomalaisten ja venäläisten kesken kaikkialla sisämaassa, jossa lakkoliikkeen muuttuminen ilmikapinaksi samalla olisi ollut välttämätön seuraus.