United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä hän ihmeekseen tapasi sisarensa pojan kauppaneuvoksettaren huoneessa ja jäi hämmästyneenä vastineettomaksi, kun emäntänsä alkoi häntä viipymisestä torua ja vielä pojan kuullen. "Pollyn kuolema jää Anna-Maijan omalletunnolle raskaaksi taakaksi, jos se kuolee", lopetti kauppaneuvoksetar arvokkaasti ja hieman halveksivastikin puheensa Anna-Maijalle.
Voi, herra Jackson, älkää olko kovin kova minulle. Sanokaa minulle joku kehoituksen sana, minä rukoilen! Te olette Pollyn äiti? Olen. Niin hän oli. Polly oli ehkä kerran tuleva tämän näköiseksi.
Ja ne laukaisevat pyssyjä. Pollyn mielestä ei näyttänyt olevan tarpeellista, että ponit käyttivät pyssyjä. Ja sitten olen arvellut, jatkoi verraton Barbox, että jos sinä ja minä menisimme teatteriin, missä näitä poneja saa nähdä, niin se tekisi ruumiinrakennuksellemme hyvää. Merkitseekö se sitä, että se olisi hauskaa? kysyi Polly. Sinä käytät välistä niin pitkiä sanoja!
Yhtähyvin Pollyn mielestä tämä päätös oli sangen viisas, josta syystä hän lisäsi: Täytyypä sinulle muisku antaa, vaikka et aivan lempeältä näytä! Kun muiskutus oli toimitettu, niin he kävivät hyvin puheliaalla tuulella aamiaisruokaan käsiksi. Tietysti nyt rupeat huvittamaan minua? sanoi Polly. No, sehän on tietty, vastasi Barbox Veljekset.
Sentähden hän sen heittikin ja antautui muurarinammattiin, Pollyn päiväläiseksi. Hän rupesi rakentamaan kolmi-, neli-, jopa viisikerroksisia korttitaloja. Kuule! Kenenkä luulet nyt tulevan? kysyi Polly illallisen perästä hieroen silmiään. Matkustaja koetti arvata: Ehkä passari? Ei, sanoi Polly, Nukku-Matti se on. Minua alkaa nukuttaa. Taas uusi hämmästyttävä seikka matkustajalle!
Mutta aikaa on siinä menevä ennenkuin nämät partin-pilkut ovat pestyt pois, siinä on menevä aikaa. Mutta olkoon menneeksi! Sen otan vastaan, tahdon huohottaen reutoa, kyisillä vainioilla kiiriskellä, tahdon janossa ja ilman levähdystä juosta halki tomun ja pöllyn kohden taivaan rantaa kuin villi ennen, mutta juosta väsymättä kunnes olen päässä.
Ei auttanut siinä Anna-Maijan selitykset, vaan hänen täytyi lähteä keittiöön ja kauppaneuvoksetar jäi kahden kesken Pollyn kanssa. Polly vikisi surkeasti jonkun aikaa, tyyntyi sitte vähitellen ja oli lopuksi aivan hiljaa. Kauppaneuvoksetarkin alkoi tyyntyä, mutta kun eläinlääkäri tuli ja ilmoitti Pollyn jo kuolleen, alkoi hän katkerasti itkeä.
"Ei mitään semmoista. Päinvastoin on Mr. Copperfield ennen jollen suuresti erehdy paljon ihmetellyt tätä tyttöä". "No, eikö hän nyt enää ihmettele?" vastasi Miss Mowcher. "Onko hän huikentelevainen? Hyi häpeä! Hän imikö jokaista kukkaa ja muuttui jokainen hetki, siks' kuin sai Pollyn suostumaan? Onko hänen nimensä Polly?"
Minä olen uhrannut nuoruuteni voiman, puhetaitoni ponnen, unohtanut kalliin Lienani ja noussut puolustamaan anoppien sorrettua sukua...» »Te pitte suu kiini, taikka mine antta tulla yks skotti», huusi hän äänellä, joka sai Lienan liikkeelle kyökin puolelta. Varjele pois, minkä pöllyn se Liena anopille antoi!
Pollyn kantajaa vastassa oli Pollyn äiti, joka kynttilä kädessä avasi oven ja saattoi tulijat alakerran kamariin. Siellä makasi sohvalla kipeä, taudista aivan laihtunut mies, joka käsillään peitti kasvonsa. Tresham, sanoi Barbox Veljekset lempeällä äänellä, minä olen tuonut teille Pollynne takaisin; hän nukkuu sikeästi. Ojentakaa minulle kätenne ja sanokaa, että voitte paremmin.