United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
POLISIMESTARI: Saan arvoisille herroille ilmoittaa, että katsoen todellakin poikkeuksellisiin olosuhteihin aijon jatkaa kuulustelua. VALTANEN: Pölkkypää! Unohdatteko päällysmiehenne, joka minun kehoituksestani on teidät virkaanne korottanut, mutta joka minun kehoituksestani voi sen teiltä myös ottaa? No?! Rouvani!
Minä en tiedä mitään! Sisareni jaha, te tiedätte. POLISIMESTARI: Suokaa anteeksi mutta tämä neiti? UUNO: Asiaan kuulumaton. VALTANEN: Leena Högdal vainajan morsian. UUNO: Tarpeetonta mainita. VALTANEN: Mainitkaa pöytäkirjaan: kahdesti kuulutettu morsian. ROUVA VALTANEN: Ah, mitä tästä tulee!
Monet polisikonstaapelitkin tekivät Franssille kunniaa, sillä hän tunsi aina kaikki kaupungin suuret ja pienet virkailijat. Eteläesplanaatia ajettaissa itse polisimestari ajoi ohitse ja tervehti. Pitkänsillan yli ajettaissa, jossa hevosen juoksuttaminen oli kielletty, kapteeni saattoi selvästi kuulla, että eno Frans kaiken aikaa itseksensä mymisee.
POLISIMESTARI: Ja kysymystemme asiallisuus jääköön niinikään yksin minun ratkaistavakseni. Nyt en enää voi perääntyä, herra Kauppaneuvos. (Uunon puoleen): Nuori herra Valtanen, vielä muuan kysymys.
ROUVA VALTANEN: Nyt alan ymmärtää jotakin... UUNO: Voiko ihminen kuolla kauniimmin? POLISIMESTARI: Mutta miksi sentään pitää kuolemaa onnena? UUNO: No pitääkö se sanoa? ROUVA VALTANEN: Nyt, nyt ymmärrän... POLISIMESTARI: Selittäkää vihdoin mikä »petos»? Tämä kuulustelu riittäköön vakuutusyhtiölle.
VALTANEN: Kuten jo puhelimitse äsken mainitsin, pyydän toimittamaan tutkimuksen tästä sanokaamme tapaturmasta, mitä tarkimman, vähimpiin erikoisuuksiin menevän tutkimuksen. POLISIMESTARI: Saan herra Kauppaneuvokselle kunnioittavimmin ilmoittaa, että virkavelvollisuuteni on tässä asiassa täydellisessä sopusoinnussa herra Kauppaneuvoksen arvoisan toivomuksen kanssa. Saamme siis alkaa.
Merkillinen äijä senkin puolesta, ettei se osannut puhua muusta kuin menneistä ajoista ja taitamattomuudessaan rupesi aina kertomaan karkuretkistänsä, olipa sitten kuulijana ollut vaikka polisimestari itse. Senkin tähden eikä ainoastaan häpeän vuoksi hän oli ihmisiltä salattava.
Tietää, että sinä kuljet jossain siellä maailmalla ja ajattelet meitä halveksien, se olisi minulle vielä raskaampaa kuin tämä Valdemarin kuolema. LEENA: Uuno! PALVELIJA: Polisimestari ja kaksi konstaapelia. Kysyvät herra Kauppaneuvosta. UUNO: Isäni toivomuksella on puolensa. Istukaa, herra Polisimestari.
UUNO: Tuulispää. POLISIMESTARI: Kuka oli peräsimessä? UUNO: Minä. POLISIMESTARI: Olette harjaantunut purjehtija. UUNO: En huomannut lähestyvää vihuria. POLISIMESTARI: Mikä käänsi avoselällä huomionne muuanne? UUNO: Olimme kiivaassa väittelyssä. POLISIMESTARI: Se on mihin määrään »kiivaassa»? UUNO: No, niinkuin veljesten välillä vaan voi olla.
Tämä hirveä onnettomuus tai mitä suurin onni kuinka vaan tahtoo sanoa on tapahtunut todellakin aivan poikkeuksellisissa olosuhteissa. UUNO: Aivan varmaan. POLISIMESTARI: Sitä en tiennytkään! UUNO: Mutta tuossahan isäni jo tuleekin.