United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs ruhtinaallinen henkilö käveli kerran vieraassa kaupungissa katua pitkin. Häntä vastaan tuli köyhä poika, joka pyysi almua, koska hänen äitinsä oli kipeä. Ruhtinas sanoi pojalle, että hänellä ei ollut pientä rahaa, vaan ainoastaan suuria kultarahoja, jommoinen olisi ollut pojalle liian suuri lahja.
Levottomuutta, kuisketta ja keskustelua. Kotro ja Illi neuvottelevat erikseen. Sinäkö sanoman mulle Poljetullesi pojalle! ANJA. Tuot' elä vihalla muista. Vasten mun valitsemista Veljeni minua mieli Kauko sankarin omaksi, Siks' en suostunut sinulle. Sydän suostui, suu epäsi. Mutta meiltä kun pakenit, Veit mun mieleni mukana. Kohta karkasin kotoa, Saloja samosin, etsin Enkä löytänyt.
Viimeiset sanansa rouva puhui hänelle kahdenkesken. Epäilemättä hän antoi pojalle käskyn kostaa Sumun Lapsille, ja sitä käskyä Allan onkin siitä asti hartaasti noudatellut.» »Siitä hetkestä näet muuttui Allan Mac Aulayn käytös kokonaan.
Eikä poika oli hänelle hyödyksi, eikä hän pojalle, sitä ei parhainkaan saarna olisi saanut häntä myöntämään, vaikkapa se olisi kestänyt kynttilänpäivästä pääsiäiseen. Poika jäi niin sinne, missä hän oli, ja kasvoi rohkeaksi ja kauniiksi mutta samalla itsepäiseksi, sitä ei ollut kieltäminen!
Ennenkuin Marjatan pojalle voitiin nimi antaa, selitti ristijäksi pyydetty ukko, että lasta oli tutkittava: Syviin mietteisiin vaipuneena saapui paikalle vanha viisas tietäjä.
Siinä on sinullekin, huusi hän lohkaisten palan korvapuustista ja antaen sen pojalle, joka katseli hänen suuhunsa. Korabljova tuli nyt esiin viinapullon ja ruukun kanssa. Maslova tarjosi Korabljovalle ja Horoshafkalle. Nämät kolme vankia muodostivat kopin ylimystön, koska heillä oli rahoja ja he tasasivat kaikki keskenänsä.
Mutta paikka oli liian vaarallinen ryhtyäkseni harjoittamaan oikeutta mokoman isänmaansa unohtaneen viholliskätyrin kanssa. Hillitsin siis itseni nopeasti ja puhelin Matille mahdollisimman rauhallisesti: »Eipä sitä ole pitkään aikaan satuttu tapaamaankaan. Kuinkas siellä eukko ja kummipoika jaksavat? Mutta pitääpä lähettää vähän tuomisia... Varrohan tässä, niin käyn ostamassa pojalle vehnäpullaa».
Kuinka hän tunsi itsensä liikutetuksi, kun lapset tarttuivat hänen käsiinsä, suutelivat niitä ja kastelivat niitä kyynelillään. Hänellä oli vielä enemmän ilahuttavia sanomia antaa heille. Hän oli hankkinut vanhimmalle pojalle paikan tunnetun kauppamiehen luona ja nuorimmalle oli hän valmistanut pääsyn muutamaan maan parhaimpia kouluja.
Muistelkaamme esimerkiksi Karilan renkiä, jolle, suurikelmille, kerran pisti päähän ropsia isäntäänsä vähän selkään, ja siitäpä olis käynyt pojalle pahoin, mutta kas kun oli junkkarilla äkkipikaan niskassa harmaa takki, ja tämähän pelasti miehensä. Olkoon menneeksi! Kohden kasarmia marssikaamme!
Sitten hän sanoi äänellä, jonka kaikki kuulivat: "Kunnia! kunnia hänelle, jolla oli vaan yksi ainoa heikkouden hetki, mutta, joka siitä kohosi näin ylevään elämään, näin kauniisen kuolemaan! Kunnia Arnold von Winckelried'in suurelle pojalle, kunnia Granson'in ja Murten'in uroolle!"