United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Mathieu kertoi, että hän oli itse seurannut poikaa löytölasten kotiin tullakseen vakuutetuksi siitä, että hän otettiin sinne, likisti Beauchêne voimakkaasti hänen kättään ja sanoi: "Mainiota! Kiitos, rakas ystäväni. Nyt minä olen levollinen." Hyräillen palasi hän Constancen luokse, joka yhä vielä keskusteli tohtorin kanssa.
Sijaan oli tullut siivo juutalaisperhe: isä, kaksi poikaa ja yksi tytär. Ne olivat melkein koko päivän asioilla, ja illalla heidän palattua kuului seinän takaa vaan hiljaisella, hiukan korisevalla äänellä lausuttuja saksalaisia lukuja: ein mark, zwei mark, siebzig, achtzig, funfundzwanzig mark, penni, ja sitten paneutuivat raukat levolle.
»Kaikki on taas tallella, hih!» kimitti hän kuin kileällä kellolla, vilkuttaen merkitsevästi ruoskaa ilmassa. »Ja kaupanpäälliset myös!» hän osotti nurmella makaavaa poikaa, nauraa hohottaen selkäpiitä vihlovaa pirullista naurua. Emäntä läheni katselijain teki mieli ummistaa silmänsä.
Ja tuon pojan pitäisi nyt oleman suuren ja kauniin, poikaa tulisi nyt rakastaa, häntä tulisi nyt neuvoa ja auttaa, hänen kanssaan olisi elettävä siveellistä elämää. Tätä ajatellessaan voi hän kyllä kaipauksesta itkeä.
"Oletko sinä hullu, vai viisas?" tiuskasi ukko ja näytti todellakin rupeavan poikaa löylynlyömänä pitämään, koska hän vetäsi oven kiinni ja pani oikein salvan eteen. "En, vaan minä olen Kaikuis-Taavetin poika kirkonkylältä", selitti Jeriko ja peläten isännän vihaista ääntä vetäysi ovelle. "Seis mies!" komensi vanhus, "ei tässä nyt jäniksen selässä olla, vaan ensin otetaan miehestä selko.
Kun tupaan tulivat, oli väki jo kaikki liikkeellä, ja Manta puki paraikaa pikku Jaakon ylle uutta nuttua, jonka hän oli pojalle tuonut. Sitte poikaa vietiin sylistä syliin ja kiitettiin uusia vaatteita niin, että pieni Jaakko jo itsekin rupesi tarkastelemaan mekkoansa, arvellen siinä olevan jotakin katsottavaa.
Sepäs vasta mutkan muisti... Kyllä... Laulapas, Teemu. Salttu on sukkela mies! Laula nyt!" "Ei tässä sovi laulaa", lausui Teemu vakaasti, "tässä on hovin konttori." "Mitäs sinä siitä huolit? Vai konttoristiksiko tässä tähtäilet?" virkkoi Konstantin, korkeasti nauraen. "Kyllä kai." "Kaikki on isäntäväen vallassa", vastasi Teemu parka. "Katsos vaan, minne mies pyrkii, katsos poikaa! Hi-hi-hi!"
"Tuolla tulee kuitenkin joku, jossa ei ole mitään laittamista," huudahti nuori kuningatar rientäen komeasti vaatetettua, vanhan puolista rouvaa vastaan, joka toi hänen lastansa, vaaleata, kaksivuotiasta poikaa.
Heittihän vaan tyynesti kiven pois ja kysäsi hiljaisesti: "kuka tuo kiven heittäjä oli?" Joukko häpesi vähän käytöstään, kun ei Kössi noussutkaan raivoon, niinkuin se oli luullut, ja eräs joukosta vastasi: "se on Aholan Heikki Yl'kylästä". Kössi silmäsi poikaa ja siinä ilmestyi enemmän sääliä kuin suuttumusta. Silloin kajahti kirkon kellot.
Mutta heillä oli huono tuuli ja välistä puhalsi se vastaan. Gunhild alkoi vihdoin ajatella, että paholainen itse tahtoi estää heitä perille joutumasta; hän ehkä tiesi hänen aikomuksensa, tiesi mitä hän tahtoi... Nyt hän oli perillä; mutta poika, jota hän niin sydämellisesti oli kaivannut, ja jota hän tahtoi pelastaa, poikaa ei näkynyt.