United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänet haihdutti ajatuksista pieni, sileäksi keritty poikanen, joka tuli luokse ja hienolla lapsen äänellä kysäsi: Ketäs te odotatte? Nehljudof kummastui kysymystä, mutta katsahdettuaan poikaa ja nähtyään tämän totiset, järkevät kasvot tarkkaavine, vilkkaine silmineen, totisesti vastasi hänelle odottavansa erästä tuttua naista. Onkos hän teidän sisarenne? kysyi poika.

Onko täällä yhtään oliivikauppiasta? Kaksi poikaa astui esille. No, mitä te arvelette, sanoi tuomari, kääntyen poikien puoleen, jotka esittivät oliivikauppiaita. Voivatko oliivit pysyä seitsemän vuotta pilaantumatta? Armollinen herra, vastasivat oliivikauppiaat, se on aivan mahdotonta.

Ottipa hyllyltään vanhan katkismuksen mitä hän aina lukukinkerimatkoilla oli pitänyt mukanaan. Siitä hän luki huoneentaulut läpi ja keräsi sieltä sopivat sanat sekä isää, että poikaa vastaan ja sovitteli niistä kokonaisan saarnan. Nyt hän käveli kamarinsa lattialla ja lakkaamatta kuvitteli mielessään miten nöyrän näköiseksi menee hänen edessään Salomo, kun kuulee kaiken tämän.

Ujon ja nöyrän maailma polkee jalkoihinsa. Hyvää päivää. Onko tämä se poika? TURKKA. Mikä sinä olet? KASURI. Tukkilainen. TURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi! KASURI. Anteeksi, isäntä. TURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies! KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä, joka neuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.

Ajatteliko hän poikaa mahdollisesti perijäksi? Menisikö hän vihassaan vierasta valloittajaa vastaan niin pitkälle, että hän ottaisi äpärän siipiensä suojaan? Jos lapsi ei ollutkaan hänen oma poikansa, niin olihan hän hänen miehensä poika. Ajatus, että valtakunta on pelastettava, tehdas annettava oikeutetulle perilliselle, antoi hänelle ehkä voimia asettua ennakkoluulojen ja taikauskon yläpuolelle.

Purje ylös vain, niin ala taas purjetuulta lekittää. Erkki oli vähän noloissaan ja häpeissään. Kun ei saanut totelluksi Jussin neuvoa... Ivasivat juuttaat kovasti... »Oletpa moukka mieheksesi»... Ne ovat semmoisia irvihampaita nuo tukkilaiset... Katri muisteli sitä pulskaa poikaa.

»Rakkahin lapsi», hän jatkoi katsellen poikaa itkusilmin. »Minulla ei ole mitään muuta sinulle muistoksi antaa kuin tämä ristipahanen, mutta kun olen kuollut, niin ota se kylmistä, kangistuneista käsistäni ja säilytä sitä hyvin.

Etkö käsitä, että pojat viimein tuottavat meille niin paljon harmia, että tulemme harmaapäiksi? Minkä tähden et lähetä kuninkaan poikaa takaisin isänsä luo? *Matti*.

Lempeäluontoinen kun oli, koki hän hywyydellä liewennellä isännän kiiwasta ja sopimatonta luonnetta ja saattaa häntä paremmasti kohtelemaan poikaa, mutta useinkin sai hän noita yrityksiänsä tehdessään kuulla pitkäkiskoisia, raakoja puheita, suurinta pilkkaa ja iwaa, wieläpä joskus sopimatonta kohteluakin.

Luvatkaa kaikki, niinkuin yksi mies, puollustaa kuninkaanne poikaa! mutta elkää hänelle mitään ilmaisko. Sen lupaamme! Hookon, isäntäni! Taivas on sinua varjellut; sinä olet voittanut ja olet vahingoittumatonna. HOOKON. Niin, minä olen voittanut. Missä lapsi on? MARGARETA. Kuninkaan laivalla, taattujen miesten käsissä. MARGARETA. Hookon, missä on Skule herttua? HOOKON. Hän on painunut Ylämaille.