United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
On tuomitun tuttuja päällä maan pihat pilvien vaan, tuvat tuulien vaan, en veljiä, siskoja omata voi, kun outo on itseni, soi, vaan soi! Ja tuulet taivahan soittelee; Kevät saapuu ja syys, suvi pois pakenee, sukukunnat kulkevat Tuonelaan, jää kantelo jälkehen kaikumaan. Kas, pohjainen, kuinka se myrskyää! Taas läntinen lempeä leyhyttää, itä ankara itkuja pitkiä tuo; ei hetkeä helkkymätöntä ne suo.
Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjainen, maa kallis isien. On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, vaan meille kalliin maa on tää, sen salot, saaret, manteret ne meist' on kultaiset.
Lännessä taas avautui silmälle ääretön ala metsämaata, kaskeja, järviä ja korkeita harjanteita, siellä täällä myös ihmisasuntoja; loitompana kukkula kukkulan takaa aina Kaavin kirkolle, Savon rajoille asti. Yli kaiken tämän kaarteli valoisa pohjainen taivas. Kauan katselin näköalaa. Vihdoin huomasin taivaan rannalla koillisessa punaa puhuvan ruskon.
Kuu hän joutui aseettomaksi, seisoi hän läähöttäen kappaleen matkan päässä meistä, eikä voinut sanaakaan suustansa päästää hengestyksensä tähden, niin periin pohjainen oli ollut tuo seipään puolustus. Hän seisoi ja katsoa tuijotti kiiluvin silmin vuoroon minua ja taistelutoveriani.
Taivas oli umpipilvessä, lyyjynharmaana sateisen näköinen, järvi näytti synkältä ja kolkolta mustanharmaine aaltoineen ja kylmä pohjainen tuuli puhalsi herkeämättä. Nostin kala-astian järven pohjasta: ainoastaan viisi särkeä oli enää elossa.
Katso pohjainen tuulee,
Mutta kuu oli paksujen pilvien peitossa, ja purevana puhalteli pohjainen. Se oli tielle jo koonnut korkeat kinokset ja pyryytteli yhä vielä lunta aivan vasten silmiä. Eeviä värisytti. Oliko tämä kuva elämästä? Näinkö kävisi onnen unelmain? Oliko tämä matka ehken kuva todellisuudesta?
Maa, isänmaamme, Suomenmaa, soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjainen, maa kallis isien. On Suomi köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet. Sen vieras kyllä hylkäjää, vaan meille kallein maa on tää; sen salot, saaret, manteret ne meist' on kultaiset.
Se leijonaan on liki liittynyt, Selällään maaten tuota hyväilee se Ja, kun se nukkuu, tekee mitä tahtoo. Nuor' olet metsämieheks; jätä tuo! Käy mukaan, minä vaskilehden hankin; Nuo sanat siihen teräspiikill' uurran, Ja kätken sen. Vois ärjy pohjainen Hajoittaa hiekan kuin Sibyllan lehdet; Siit' ota sitten selvä! Mitä, poika?
Siellä pohjainen luonto etelästä tulijaa ensin tervehtää. Jos Skånesta matkustaa meren länsirantaa, niin tulee Hallantiin, joka Knytlingin satujen mukaan, vuosisatainen takaperin, oli mainio tammi- ja pyökkimetsistään, vaan joka nyt on autiota kangasta.