United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tarttui soittokelloon. Käske Plomgren sisään! sanoi hän kamaripalvelijalle. Plomgren tuli. Hän oli Tukholman arvokkaimpia kauppiaita, rikas, neuvokas eikä juuri liian omantunnontarkka mies. Hän ja hänen säätyveljensä Kjerrman, molemmat valtiopäivämiehiä, olivat hattupuolueen virkeimpiä kätyrejä porvarissäädyssä. No, hyvä Plomgren, kysyi kreivi huolettomasti, kuinka asiat sujuvat?
Se on vain vähäinen asia, neljäneljättä säkkiä, mutta säästäen tulemme toimeen, teidän armonne, ellei vain Kjerrman tulevana vuonna saa suorittaakseen veran hankintaa sotaväelle. Tulee elää ja antaa toistenkin elää, hyvä Plomgren. Kjerrman on niinkuin tekin mies, joka harrastaa valtakunnan parasta; en kumminkaan ymmärrä, minkätähden juuri hän saisi veran hankinnan ennen teitä.
Uskomattoman nopeasti, vain neljännestunnin aikana, joka oli kulunut siitä, kun valtiopäivämies Plomgren oli lähtenyt presidentti, kreivi Bertelsköldin työhuoneesta, oli tämä ehtinyt suorittaa neljä asiaa: allekirjoittaa valtakirjan hyvätuloisiin kirkkoherran virkoihin kahdelle pappissäädyn valtiopäivämiehelle ja antaa arvonylennyksen parille vastapuolueeseen kuuluvalle porvarissäädyn jäsenelle, joista toinen nimitettiin kauppaneuvokseksi, toinen pormestariksi.
Ei kenties haittaisi, jos hänen vehkeilleen hankittaisiin vastapainoa, vai mitä arvelette? Se rosvo! Se valtion petturi! Niin odottakaapas, tunnenpa kuin tunnenkin miehen, joka tuli pari viikkoa sitten Vaasasta viskaali Spolinin. Hyvä. Lähettäkää hänet tänne ensi tilassa. Tahdon ajatella verkojanne, kunnon Plomgren.
Teidän ylhäisyytenne tuntee hänet; uppiniskainen kuninkaan mies, jyväjuutalainen, joka on valmis nujertamaan niskan vapaudelta, kunhan vain saa hyvän maksun siemenrukiistaan. Olette oikeassa. Hän oli vast'ikään luonani, ja saatatteko arvata, mitä hänellä oli asiaa? Hän anoo tapulikaupungin oikeuksia kaikille Pohjanmaan kaupungeille. Mitäs ystäväni Plomgren siitä sanoo? Plomgren kalpeni.
Uskokaa minua ja nämä sanat lausuttiin liikuttavalla vilpittömyydellä minä olen teidän tosi ystävänne ja teen kaikki mitä voin teitä palvellakseni. Larsson vastasi lyhyellä kumarruksella, jättäen tuon ystävyydenvakuutuksen omaan arvoonsa. Teillä on vihamiehiä, ystäväni, jatkoi kreivi; vihamiehiä, jotka koettavat vahingoittaa teitä ja teidän asiaanne, Plomgren esim.; voitonhimoinen mies!
Kaikki riippuu siis siitä, mistä päin tuuli porvarissäädyssä puhaltaa. Teidän ylhäisyytenne on oikeassa; tällä hetkellä kaikki on porvarissäädyn varassa. Plomgren ja Kjerrman soittavat meiltä saamiaan nuotteja kauppiaiden korviin aamusta iltaan, mutta niin kauan kuin sitä härkäpäätä Larssonia ei saada kääntymään, on sääty meitä vastaan. Niin lähettäkää hänet hiiden pisaan, ärjäisi Lewenhaupt.
Mikä sai heidän johtajansa näin tärkeällä hetkellä jättämään heidät aateliston enemmistön valtaan? Plomgren riensi vastaamaan tähän kysymykseen. Olihan selvää, arveli hän, että kunnianarvoisella valtiopäivämiehellä ei ollut enää mitään lisättävää; hänen mielipiteensä oli kumottu ja hän itse katsoi puoltamansa asian menetetyksi Jumalan ja ihmisten edessä.
Plomgren ja hänen kannattajansa kokivat kaikin voimin saada enemmistöä hattujen puolelle. Mutta toisella puolen seisoi Larsson, porvariskuningas, raudankovana ja jäykkänä kuin petäjä hänen kotimaansa kankailla, ja hänen takanaan koko joukko pikkukaupunkien porvareita, joiden vastustusta melkoisesti kovensi yhteinen viha Tukholman porvarien etuoikeuksia vastaan.
Hänen majesteettinsa ei sanota olevan asiata vastaan, ja kenpä tietää, mitä säätyjen päähän pälkähtää? Asiat ovat huonosti, hyvä Plomgren, jos suomalaiset rupeavat itse viemään tervaansa ja lankkujaan ulkomaille ja kenties päällisiksi vielä ottavat Tukholman suolakaupankin haltuunsa. Se on mahdotonta! huudahti kauhistunut kauppias Silloinhan olisi maailma mullin mallin!