United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitollisesti hymyillen pyyhki Planchette salvetilla kyyneleiset silmänsä ja virkkoi niiaten niin syvään, kuin frakkihousuiltaan pääsi: Kiitos, armollinen rouva. Ei minusta ole kasvattajaksi, sen olen aina tiennyt. Ja iloisena kajahti taas hänen ympärillään tuo hänelle kamala huuto: Planchette! Planchette! Planchette!
Mutta samassa näkyi herra Freymannin pieni, säntillinen ruumis eteisen ovella; hän pysähtyi ikäänkuin kivettyneenä, katseli ihmeissään portaille, josta frakkipukuinen Planchette ja nuo neljä »ylioppilasta» laskeusivat.
Ei kukaan saa tietää mitä olemme täällä pyhätössä toimittaneet. No niin, minä otan tämän harmajan kauniin kesäpuvun. Kuinka uskallat? kuului vielä ihailunsekainen huudahdus epäileväin tyttöjen taholta, jotka nyt jo muuten olivat täydellisesti tuumassa mukana hekin. Kaikkina maailman aikoina! Mitähän mahtaa herra Freyman ajatella, huokaili Planchette vielä.
Kokonainen varasto ihka uusia komeita pukuja, ah kuinka nättejä! Ah! ah! ah! toistivat toiset, ryhmittyen vaatekaapin edustalle, nostellen ja siirrellen noita mallikelpoisessa järjestyksessä olevia pukuja. Elkää koskeko niihin, huusi Planchette koettaen karaista heikon äänensä niin käskeväksi kuin mahdollista. Elkää koskeko niihin, tytöt!
Sitten kääntyi rouva tuon masentuneen Planchetten puoleen ja virkkoi: Neiti Planchette, joka jo on kantanut maljan esiin, on hyvä ja pitää huolta, että herra Freymannin huone tulee järjestykseen. Se ei saa enää olla pukuhuoneena. Eikä hän voinut estää pienen hymyn ilvehtimästä silmäkulmassaan.
Yksi heistä kiersi kätensä hänen vyötäreilleen ja kiinnitti viikset huulilleen: »oi kuinka ujo sinä olet, tee nyt minulle mieliksi, lintuseni.» Naurellen seurasivat toiset tytöt esimerkkiä ja pian oli Planchette tanssien kulkemassa pitkin ullakoita, vaatekammioita ja muita säilytyspaikkoja.
Mutta sinun täytyy hankkia meille pojanvaatteet mistä tahansa; hakekaamme ullakolta, kaikista vaatekammioista. Kaikki avaimet esiin, ja liikkeelle, herra Planchette! Eteenpäin pojat, vapaat, suomalaiset ylioppilaat! Mutta neiti kullat, enhän voi sitä auttaa. Everstiluutnantin vaatteet ovat teille liian suuret, poikien vaatteet liian pienet. Teidän täytyy harjoitella ilman pukuja.
Levotonna nousi rouva yläkertaan, kysellen, että mikä on hätänä. »Missä te piilette, lapset?» Täällä, äiti, herra ... herra Freymannin huoneessa. Tuo arvokas rouva astui hämmästyneenä huoneeseen, mutta pysähtyi ovelle huutaen: Mitä on tämä? Lapsi-kullat! Ja neiti Planchette frakissa!
Tytöt, huusi Agnes, sitä ennen olemme jo kaikki naimisissa! Kuka uskaltaa peukalonsa siitä? Planchette! Planchette! Planchette! huusivat kaikki rajulla riemulla peukalonne sen asian puolesta! Nyt annan peukaloni minkä asian puolesta tahansa, vastasi Planchette niin iloisesti kuin hän olisi unhoittanut kokonaan sekä Bomanssonin että myllärin eukon.
Ja nyt tänä iltapäivänä, kun kaikki ovat lähteneet talosta, nyt on pantava suuri pääharjoitus toimeen. Ja viini-kylmäkastiboolin me saamme, eikö totta, neiti Planchette, että oikein voimme harjaantua olemaan ylioppilaita. Niinhän, saammehan, herttainen neiti Planchette? Niin, niin, rakas neiti-kulta, malja, lasit ja paperossia, niin, niin, paperossia myöskin, ja tulitikkuja ja sitten lauletaan!