United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te ette ymmärrä mit'ikään, ette ilmanlaadusta ettekä lääkärintaidossa. Kahdesneljättä luku. Dean Pitferge lähti luotani. Minä jäin kannelle katsomaan ukkosen ilman lähenemistä. Fabiani istui vielä hyttiinsä sulkeuneena. Corsican oli hänen luonansa. Epäiltämättä Fabiani sääteli muutamia asioitansa, jos kuolemaan sattuisi.
Itselleen kyllä, mutta ei matkustajilleen! vastasi Dean Pitferge lystillisesti, sillä he joutuvat, niinkuin näette, tasamakaavaan asemaan, ja paljoa pikemmin kuin tahtovatkaan. Tohtori nousi ylös, ihastuksissa vastauksestaan, ja toisiamme tueten onnistuimme pääsemään eräälle penkille perän puolessa.
Meri oli ihmeteltävän kaunis ja taivas kirkas; ei aaltoa edellisellä, ei pilveä jälkimäisellä. Tohtori Pitferge, jonka kohtasin, ilmoitti minulle huonoja uutisia haavoittuneesta matruusista. Sairaan tila paheni, ja vaikka lääkäri toisin vakuutti, hän tuskin oli toipuva. Kello muutamia minuutia yli neljän edellä puolipäivää ilmoitettiin merkillä eräs alus vasemmalla puolella.
Uskoisitteko minua paremmin, kapteini, kysyi tohtori vähän vakaisemmalla äänellä, jos näyttäisin teille toteen, että täällä laivassa öillä kummittelee? Kummittelee! sanoi kapteini. Mitä! Liikkuuko täällä aaveitakin? Ja te uskotte sen? Minä uskon, vastasi Pitferge, minä uskon mitä uskottavat ihmiset sanovat.
Sille tapahtuu joku onnettomuus, väitti Dean Pitferge yhä. Katsokaapas vain, kuinka se ehtimiseen sukeltelee! Tämä sana sopikin hyvin hyvästi höyrylaivan menoon. Sen keula katosi tuontuostakin vesivuorien sisään, jotka nyökkäilivät vastaan vasemmalta hangalta. Etemmä oli mahdotonta nähdä mitään, ainoastaan hirmumyrskyn oireita. Kello 7 paikoilla myrsky ärjähti; meri muuttui hirvittäväksi.
Aaltoja ei koskaan syrjästä! Aina nokkavastaista tahi perintakaista, mutta eipä vaarumistakaan eikä hyppäystä. Matkustajani olisivat turvatut meritaudilta; ja minä maksaisin heille sata puntaa pienimmästäkin alusta siihen. Sepä oli käytännöllinen ajatus, vastasi minä. Niin, sanoi Pitferge, siten rahaa ansaittaisiin ... tahi tapattaisiin!
Dean Pitferge pääsi seikasta muutamilla naarmuilla, ja minä onnittelin häntä siihen, hän kun olis saattanut päänsä halkaista. Oh, ei siinä kaikki! vastasi hän, ennen pitkää meille joku onnettomuus tapahtuu. Meillekö? Höyrylaivalle ja siis myöskin minulle, meille ja kaikille matkustajille. Jos puhutte toden takaa, kysyin minä, niin miksi olette tulleet tähän laivaan?
Enin osa epäiltämättä menee etsimään onneansa Amerikan maalla, unhottaen että jankilla on asemansa yhteiskunnassa jo kaksikymmenen-vuotiaana ja että hän viidenkolmatta vuotisena pitää itsensä kovin vanhana rupeamaan kenenkään kanssa siitä taisteluun. Näiden seikkailijain, keksijäin ja onnen etsijäin joukossa osoitti minulle Dean Pitferge muutamia, jotka eivät olleet mielenkiintoa herättämättä.
Vahdissa oleva upseeri koukkasi kiinni komentosiltaan ja heilui kuin köysikiikussa. Krysshultilta krysshultille onnistuin pääsemään oikeanpuolisen rataskotoksen luokse. Kansi oli kosteana sumusta ja sangen liukas. Yritin sentähden nojaamaan erästä komentosillan tukea vasten, kun yhtäkkiä näin erään ihmisruumiin välkähtävän jalkaini viereen. Se oli tohtori Dean Pitferge.
Kertomus tuosta "kiinni niitatusta insinööristä" huvitti suuresti Corsicania, joka, kuten Skotlantilainen ainakin, isosti rakasti ihmeellisiä, mutta kuitenkaan ei voinut olla epäilevästi myhäilemättä. Minä näen, sanoi tohtori Pitferge, ettei kapteini paljon usko kertomuksiani? Paljon?... Kenties on kovin paljon sanottu! vastasi Corsican.