United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kerrotaanpa myös, että Taavetin kaapin nurkissa kummittelee, siellä sanotaan nähtävän mustia olennoita, jotka ovat hyvin viinapullon näköisiä ja ne tietysti tulevat sinne itsekseen, sillä Taavetti sanoo: 'pois se minusta, että sillä synnin myrkyllä suuni pilaisin. No, no en minä tiedä onko noissa puheissa pikkuistakaan perää; paljonhan maailma tyhjääkin puhuu, 'vaan ei siinä savua, kuss' ei tulta', sanoivat vanhat.
Ja löyhkeliinin sanoi olevan siellä tätisi luona. No, mitäs muuta, minä tänne. HELMI. Mutta hyvänen aika Hyvänen aika, hyvänen aika Mitä sinä hätäilet ei tässä ole vaaraa pikkuistakaan HELMI. Eläpäs, eläpäs Noo, Renne sinä, ole nyt hurjastelematta. RENNE. Hurjastellaan pois, niinkauvan kuin olemme nuoria, vanhoilla päivillä on kyllä aikaa viisastella. HELMI. Vehnäset palavat uuniin. Herkiä!
Minä viittasin hänelle sitä kammaria, ja hän, pikkuistakaan sitä ajattelematta, käyköhän laatuun herättää ihmisiä, jotka kahden valvotun vuorokauden perästä taas kerran saavat nukahtaa, astui sisään. Minä peljästyin, sillä minä luulin, että upseerit kohta siihen paikkaan hakkaisivat sen miehen pieniksi palasiksi, joka uskalsi heidät herättää.
'No jopas nyt jotakin', mietin minä ja kyselin toisilta näkivätkö hekin semmoisia kipinöitä. Ei kukaan nähnyt mitään. Minä en pelkää pirua pikkuistakaan, enkä tuosta ollut toppananikaan. Lempo työlästyi minuun siitä ja äkäpäissään lähetti koko pataljoonan pienempiä juoksupoikiaan minusta murhetta pitämään.
Ylpeitäkään eivät olleet, ei pikkuistakaan, pitivät heitä aivan kuin vertaisiaan. Ei ollut koko kaupungissa niin hyviä herrasneitiä, siitä sai olla varma. Isäntä siihen lopetti, sytytti piippunsa ja jäi totiseksi. Hetalle vedet nousivat silmiin, mutta hän kääntyi selin ja hämmensi hierimellä jauhoja puuro-pataan.
"Ei se ole koko seurahuone muuta kuin kansan villitykseksi laitettu." "Kapteenin kunniamylly, koko töskä", sanoi Tialan vaari. "Sitähän minäkin jo sanoin, sitähän tässä minäkin", toisteli Korpelan muori. "Taitaa sitä saada hänelle siinä myllyssä jauhaakin", sanoi vanha Haarala nauraen, "taitaa saada ennenkuin tarpeeksi asti karttuu, jos maailman puheissa on pikkuistakaan perää."
Pelosta se ei näyttänyt tietävän pikkuistakaan, vaan päinvastoin alkoi se, tuokion molempia erämiehiä tarkattuaan, vitkalleen lähestyä heitä, kunnes se noin viiden kyynärän päässä Martista seisahtui ja rupesi murisemaan. "Tuo konnan vietävä saattaa meidän vielä pahaan pinteesen, jollemme tuossa paikkaa tapa sitä!" sanoi Martti. "Ei nyt ole muusta apua irroita minun harpuunani vyöstäni, Leo!"
Sinä olet itse viattomuus, eikö niin? Noh, mitä siinä viivyttelet vielä? Pelkäätkö, että tulee minulle ikävä? E-ooho! Ei ikävä, ei pikkuistakaan. Tuommoisia tyttöjä on maailmassa yltäkyllin minun varaltani, riittää vielä toisillekin antaa... Matlena ... itketkö sinä?... Kuule, Matlena... Niinkö olen pahoittanut sinun mielesi? Mitäpä sinä siitä välität.
Eikö tämä sitten ole hauskaa? VIKTOR. Kyllä mutta SYLVI. Ei mitään »muttaa». Kas niin, anna minun nyt sitoa huivi silmillesi. Taivuta vähän polviasi, että yletän. Kas noin. Näetköhän sinä nyt myöskin, vai ? VIKTOR. En pikkuistakaan. SYLVI. Kuulepas, veitikka, sinä näet ihan varmaan tuolta alta? VIKTOR. Minä vakuutan. SYLVI. Vedetään kuitenkin huivia alemma varmuuden vuoksi.
Mutta, kuten sanottu, niin kirkastui nyt, uskon miehen Sakari Kolistajan selityksien kautta siis uskon avulla tälle viisaustieteen tohtori Tarkkilaiselle viisauden olemus, niin että hän määritteli: »Viisaus on sitten se, joka pörinänä elää ja horinana helää, mutta punnitessa ei pikkuistakaan paina.»