United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian kuitenkin päätettiin ryhtyä rakentamaan. Siitä vain oltiin eri mieltä, mitä olisi ensin rakennettava. Mattu tahtoi saada ensiksi navetan, miehet taas asuintuvan. Matun mielipide voitti, ja niin alettiin hakata ja kuljettaa paikalle rakennuspuita. Elukat olivat yön aikana paljaan taivaan alla; niiden suojana oli ainoastaan pikipäin kyhätty aitaus.
Yhdessä talossa kävin pikipäin syömässä, ja siitä vielä oli puheitten mukaan 6 virstaa siihen taloon, jossa ajattelin yötä olla. Pimeä alkoi tulla, pakastumaan rupesi vielä kovemmasti ilma. Läpi tähtien Iisakin siidettä sataa tihuutti. Kenkäni alkoivat kylmettyä, jalkojani puristi ja paleli kipeästi, sauvani entistä kipakammin huusivat. Paransin kulkua, että loppuisi taival.
Holpainen seisoi silloin pihalla ja jutteli Heiskanen kanssa. Hän oli päästänyt Marin irti siteistä, kun tämä sitä hartaasti oli rukoillut, luvaten olla hiljaa. Niin sävyisänä hän sitten oli ollutkin, että Holpainen uskalsi jättää hänet yksin, sillä välin kuin pikipäin käväisi ulkona.
ANTTI. Niin, Mäki-Mattiin ne poikkesivat Kunnarin ja Jaaran kanssa. Mutta pikipäin vaan. Heti kohta ne jo ovat täällä. MATLENA. Mitä uutta muuten rautatielle? Onhan siellä ollut kovia riitoja herrojen ja työmiesten välillä? ANTTI. Kuinka te sen jo tiedätte? MATLENA. Ainahan niitä kuulee. Herroissa kaiketi syy taaskin? Eikös niin? ANTTI. Mitenkä on Villen laita?
Hän melkein toivoi, ettei isä saisikaan työtä, sillä kovin heitä peloittaisi, kun hän aamusta iltaan olisi poissa ja heidän täytyisi olla yksin kamarissa, hämärän aikana, ehkä välistä pilkkoisen pimeässäkin. Mutta se toivo ei toteutunut. Seuraavalla viikolla jo isä meni rautatien tekoon, ja sitten eivät he nähneet häntä kuin päivällisen aikaan pikipäin ja illalla myöhään, vähää ennen maatapanoa.
MIKKO. Tule vilvoittelemaan ulos, Anna Liisa pikipäin vaan Pois! Häntä ei saa häiritä, minä sanon! Nyt voitte alkaa! ANNA LIISA. Olen tehnyt suuren synnin, jonka minun nyt täytyy tunnustaa. Tähän saakka olen sen kavalasti peittänyt kaikilta ihmisiltä, päästäkseni häpeästä ja rangaistuksesta vapaaksi. Mutta ei se peittäminen ole minua onnelliseksi tehnyt. ROVASTI. Ei varmaankaan.
HOMSANTUU. Taikka sinut. RISTO. Niin, taikka minut. HOMSANTUU. Taikka meidät molemmat. Mihinkä lähdet? RISTO. Käyn pikipäin vain ulkona. Kyllä tulen kohta takaisin. HOMSANTUU. Jos paikaltasi hievahdat, laukaisen minä heti. RISTO. Sinulla on paha mielessäsi, Kerttu. HOMSANTUU. Koskapa siellä muuta on ollut? RISTO. Sitä juuri pelkäsin. Sinussa alituiseen kiehuu ja kuohuu tuo mustalais-veri.
Melkein koko ajan oli siellä joku hänen luonaan. Vanhempi poika ja tytöntyllerö kävivät siellä pikipäin, kai jollain asialla. Se kaunis tyttö oli siellä hyvän aikaa ja auttoi herttaisella, melkein äidillisellä tavalla, mutta kaikkein kauemmin viipyi siellä tuo ruma, pieni poika, isäpuolensa kuva. Rouva Hägg itse kävi pari kertaa miehensä luona pihalla.
Hän tuli näkyviin, marjatuohinen kädessä. Yrjö teki hyvän päivän. Olisi tahtonut jatkaa puhetta, mutta sanat tarttuivat kurkkuun. Veri kuohahti, silmissä säkenöitsi ja kädet vapisivat. Pikipäin hän vaan oli luonut katseensa tyttöön; mutta nyt jos silmänsä minne käänsi, olivat nuo punaiset posket, ja kainot, siniset silmät, nuo hymyilevät huulet ja povi, joka nousi ja laski, hänellä aina edessä.
Häntä ihan vapisutti äkillisestä mielenliikutuksesta. Erkki ja hän tapaisivat siis toisensa täällä, tapaisivat pitkän eron jälkeen! Ainoastaan kerran olivat he toisensa nähneet, sittenkun Eevi Soinamosta muutti, ja silloinkin aivan pikipäin.