United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !


Rautiossa kihisi ja kuohui, mustasukkaisuus liittyi talonpoikaisylpeyteen, jota oli hänellä veressä, hän ei tahtonut antaa nöyryyttää itseään; onko rehellinen työmies yksinkertaisen pukunsa tähden huonompi kuin pääkaupungin keikari, jonka veltot piirteet selvästi ilmaisevat huonoja tapoja?

MALVOLIO. Olette, neiti, mulle väärin tehnyt, Niin julki väärin. OLIVIA. Minäkö? En suinkaan. MALVOLIO. Olette, neiti. Lukekaa tää kirje; Käs'alaanne te ette kieltää saata; Kirjoittakaahan toisin, jos sen voitte. Sinetti teidän on ja piirteet kaikki, Sit' ette kieltää voi.

Hän on vartaloltaan virheetön ja täyteläinen, piirteet puhtaat ja hienot, melkein jalot. Hän on samalla hyväntahtoisen ja ystävällisen näköinen. Ei ole jauhotusta kasvoissa, ja huulet ovat luonnostaan tuoreet. Puku on yksinkertainen ja tumma, ja samettisen puuhkan rusettiin on kiinnitetty sininen viaton orvokki. Hän ei ota osaa tanssiin, eikä hänellä näytä olevan tuttavia.

Hän on tähän asti elänyt sokeitten parissa, mutta pyhä henki on hänet valaissut hän tahtoo nähdä, kuulla ja oppia.» »Tapahtukoon niin», muuan joukosta sanoi; ja Apekides huomasi puhujan vielä nuoremmaksi, kuin hän itse olikaan, tälläkin oli elähtäneet ja kalpeat piirteet, syvälle painuneet silmät ilmaisivat niinikään uupumatonta ja kuumeista henkistä ponnistelua.

Näytti melkein kuin hän olisi välttänyt katsoa morsiantaan, olisi karttanut hänen kasvojaan. Piirteet suun ympärillä olivat väsyneen näköiset, puoleksi suljetut silmät melkein unisen sameat ja otsalla oli uupumuksen varjo. No, hänkin kai oli väsynyt, olikin ehkä kävellyt kauan siinä raskaassa, tuulettomassa paahteessa, ja se oli todella luontoa lamauttavaa.

Piirteet olivat käyneet teräviksi, silmät elottomiksi ja sisäänpainuneiksi sekä iho kellahtavaksi, kaikista näkyi että kuolon työ oli jo alkanut. Minusta tuntuu Juho tänään puhuvan paljon helpommin, sanoi rouva Montell toiveikkaasti. Yöllä hän niinikään nukkui useita tuntia.

Thorbjörn kävi keskikokoiseksi, mutta erinomaisen sorea-vartiseksi, tummat olivat hänen hiuksensa, tummansiniset silmänsä, kasvonsa piirteet pontevat ja jäsenensä vahvat.

On Lyyli, vastasi tyttö. Hyi sellaista rumaa olentoa, jolla oli niin kummalliset vanhentuneet piirteet. Kenen tyttö se oli? Erään naimattoman naisen. Nyt minä ymmärrän, kuinka sinä mahdat kärsiä tällaisessa ympäristössä. Sinä olet niin kalpea. Oletko sairas? En. Onko sinun ollut ikävä? Ei. Noh mutta vastaahan jotain muuta kuin ei ja ei.

Eräänä yönä hänen kuolemansa jälkeen olin unissa näkevinäni hänen henkensä. Ulkomuodoltaan oli se ihmis-olennon kaltainen, mutta muutoin kuin yksi ainoa suuri sininen liekki. Se liehuili sinne tänne, pidättäen kumminkin aina ulkonaiset piirteet. Henki näkyi kulkevan puolisonsa rinnalla ja aivan oudolla omituisella tavalla virkkoi tämä yliluonnollinen olento minulle: tämä on minun rangaistukseni.

Hänen kasvojensa piirteet eivät suinkaan olleet epäjalot, mutta muuhun ei huomio kiintynyt kuin hänen tavattoman pieneen suuhunsa ja sen raitisverisiin huuliin sekä hänen lempeään, vielä viattomaan katseeseensa, joka silloin tällöin hymyili samalla kertaa ivallisesti ja vilpittömästi.