United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olipa aikoa vähäinen. Rauta tahteli tavata vanhempata veikkoansa, käyä tulta tuntemahan. "Tuli tuhmaksi rupesi, kasvoi aivan kauheaksi: oli polttoa poloisen, rauta raukan, veikkosensa. "Rauta pääsi piilemähän, piilemähän, säilymähän tuon tuiman tulen käsistä, suusta valkean vihaisen.
Läksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi pakohon pahoja töitä, pillojansa piilemähän. Niin pihalle tultuansa katseleikse, käänteleikse, etsi entistä oritta. Näe ei entistä oroa: näki paaen pellon päässä, pajupehkon pientarella. Mikäs neuvoksi tulevi, mikä neuvon antajaksi, ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi näillä Pohjolan pihoilla?
Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän ilke'immät, paikat arvoan pahimmat, kussa surma suin pitäisi, kova loppu loukahtaisi. Oi emo, elättäjäni, maammo, maion-antajani! Kunne käsket piilemähän, kunne käsket ja kehoitat? Aivan on surma suun e'essä, paha päivä parran päällä, yksi päivä miehen päätä, tuskin täytehen sitänä."
Onpa suurta Suomen nientä, sankoa Savon rajoa piillä miehen pillojansa, hävetä pahoja töitä, piillä vuotta viisi, kuusi, ynnähän yheksän vuotta, kunnes aika armon tuopi, vuoet huolen huojentavi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enkä lähe piilemähän, en, paha, pakenemahan!
Hän päättää elää, vaan ei häpeän tähden piileskellen; hän päättää päinvastoin nyt vasta oikein astua esiin kuuluville, nähtäville; hän päättää tuon kirouksenalaisen nimensä nyt vasta oikein antaa soida ihmisten korvissa, mutta yhdistettynä suureen sankarityöhön, joka tuon ilkityön unohduttaisi; hän päättää verillä pestä maineensa puhtaaksi. Hän huutaa: »Enkä lähe piilemähän, En paha pakenemahan!
Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etpä sinä sinne pääse: minä saukkona jälessä." Neitonen kujertelevi, vyö vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi kätösiänsä. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, kiuruna kiverteleime taaksi pilven piilemähän." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etpä sinä sinne pääse: minä kokkona jälessä."
Silloin äiti Lemminkäisen sanan virkkoi, noin nimesi: "Otapa isosi pursi, lähe tuonne piilemähän ylitse meren yheksän, meri-puolen kymmenettä, saarehen selällisehen, luotohon merellisehen! Siell' ennen isosi piili, sekä piili jotta säilyi suurina sotakesinä, vainovuosina kovina; hyvä oli siellä ollaksensa, armas aikaellaksensa.
"Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, lähet pillan piilentähän, työn pahan pakenentahan, ettei pää pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En tieä sitä sijoa, kunne painuisin pakohon pillojani piilemähän. Oi emoni, kantajani! Kunne käsket piilemähän?"
Tuli Klaun kartanolle, Laski maahan polvillensa, Oman vävynsä etehen: "Oh mun Klaus kultaseni, Ota pois tulesta poika, Vaka vaimo valkiasta!" "Poltan porton poikinensa, Kansan lautan lapsinensa." "Elä polta Klaus kulta, Anna mennä muille maille, Elkiänsä piilemähän, Töitänsä häpeämähän!" Tuli Kirsti kiiruhusti: "Elä vainen Klaus kulta!
Siellä piile vuosi, toinen, käy kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!" Yhdeksäskolmatta runo Lemminkäinen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi säkkihin evästä, kesävoita vakkahansa, vuoeksensa voita syöä, toiseksi sianlihoa. Siitä läksi piilemähän, sekä läksi jotta joutui.