United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Melkein ensimäinen merkillinen omituisuus, jonka huomasin Miss Murdstone'ssa, oli, että häntä alinomaa vaivasi se luulo, että piiat olivat kätkeneet miespuolen johonkin paikkaan taloon.
Mutta Hilleri! Se kuulutus! HILLERI. Kyllä muistan. Mutta, herra pormestari! Ei saa nukkua! PORMESTARI. En en en. Minunhan pitää lähteä pian maistraattiin. Mitä se Hilleri puhuu, että piiat eivät antaneet nuohota? Eihän Hilleri ole kyökissä käynytkään! HILLERI. Niin, nähkääs, hyvä pormestarinna, piiat ovat hävyttömiä, niinkuin pormestarinna on monasti sanonutkin.
Kaikki talon joukot, piiat ja herrasväet, ruustinna, nuoret herrat ja neitoset, olivat kokoontuneet keittiöön, jossa seisoivat kehänä Liisan ympärillä. Liisa selitti ja puhui, nyyhkytti, pyyhki silmiään esiliinaansa ja alkoi taas alusta juttunsa sitä mukaa kuin uusia kuulijoita ilmaantui.
"Mi meiän merisikojen, Hyvän Päivän hylkehien, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla? Syöttävi meri sikansa, Hyvä järvi hylkehensä. Meripä näkyvi meille, Meri meiän ikkunoihin, Meri ennenki elätti, Meri syötti, meri juotti, Meri saatti saappahisin, Pojat kenkähän kovahan; Pienet piiat pintelihin." Vangittu pannu.
Hänen jälestään astuu vielä suuri joukko pappeja, joita ei kukaan tunne ainoatakaan, net ovat etäisistä seurakunnista. Nyt tulee suuri joukko vallassäätyisiä, miehiä ja naisia, ja sitten heidän perässään vielä suurempi joukko talonpoikaista väkeä, isäntiä ja emäntiä. Viimeiseksi liittyy saattoon pappilan palvelusväki, rengit ja piiat. Niiden joukossa silmäni keksivät vaarinikin.
Palvelijatar saapui ja rouva alkoi sille aivan riidellä: »Kuinka Kaisa-Liisakin ja kaikki piiat ovat niin huolimattomat!... Sillan alla rapisevat hiiret, mutta niitä ei vaan hävitetä.» Kaisa-Liisa ymmälle ja jo äkeänä tapaili: »Hiiret!... Mitkä hiiret...»
Rouvat ostivat paljon lihoja, koska se tavara nyt oli huokeammillaan, ja suuret tiinut täpötäyteen he niitä suolasivat talven varaksi. Taikka piiat ne oikeastaan suolasivat, rouvat vaan käskivät ja katsoivat, että se tuli tehdyksi.
"Seuratkaa minua", sanoin minä ja vein heidät parhaasen kammarihimme, jossa juuri kaksi sänkyä seisoikin. Piiat olivat kaikki pois juosseet; minä rupesin siis itse heille sijaa laittamaan. "Sitä emme me voi sallia, kylläpä me sen itsekin osaamme laittaa", sanoivat he kohteliaalla höyliydellä, ja minä kun näin, että heille lepo oli niin tarpeellinen, jätin nyt heidät yksin.
Heille tosin kerrottiin, että syynä olisi ollut vasikan häntä eli hännätön vasikka, mutta arvelivat kumminkin, että siinä mahtoi olla jokin syvempi salainen pohjemmalla. Vielä vähemmin siitä tiesivät kaupungin piiat, jotka torilla ja kaivolla seisoivat emäntäinsä harmiksi tuntikausia yhdessä tukussa ja juttelivat tuosta merkillisestä tapauksesta.
Ruvettiin asiata tarkoin tutkimaan; silloin talon piiat muistivat harpputytön ja arvelivat hänen olevan sitä laatua, jotka mielellään vaihtavat vanhan takin uuteen.